Tilaa uutiskirje

CEP ja SUP eli kuinka kiristyvä sääntely voidaan kääntää suomalaisen pakkausalan eduksi

CEP ja SUP eli kuinka kiristyvä sääntely voidaan kääntää suomalaisen pakkausalan eduksi

”Kelvotonta sääntelyä – suoranaista pölhöpopulismia!” Näin puuskahti erään suuren eurooppalaisen brändinomistajan yhteiskuntasuhdejohtaja Europenin eli Euroopan pakkaus- ja ympäristöjärjestön kokouksessa maaliskuun puolivälissä Brysselissä. Kommentti koski kertakäyttöisten muovituotteiden käyttöä ja sitä kautta ympäristöhaittojen rajoittamista tavoittelevaa kertakäyttömuovidirektiiviä (englanniksi Single-Use-Plastics directive eli SUP). SUP:in seurauksena mm. muoviset pillit, vanupuikot ja ilmapallojen tikut kielletään EU:ssa. Näin maailma pelastetaan!

SUP on osa EU:n suurta ja kunnianhimoista kiertotalouspakettia (englanniksi Circulare Economy Package eli CEP). CEP koostuu kahdesta osasta: lainsäädäntömuutoksista ja toimintaohjelmasta. Lainsäädäntömuutokset koskevat erityisesti jätepuitedirektiiviä ja pakkaus- ja pakkausjätedirektiiviä. Nämä muutokset nostavat pakkausten kierrätysasteita merkittävästi. Toimintaohjelma pitää sisällään mm. muovistrategian, jota toimeenpannaan SUP:lla.

Europenin jäsenet ovat jo vuosia toivoneet lisää pakkausalan EU-tasoista sääntelyä. Syynä ei suinkaan ole ollut rakkaus regulaatioon vaan toive EU:n sisämarkkinan kehittämisestä. Ensimmäinen pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi saatiinkin aikaan jo 1980-luvulla ja sen ytimessä on ollut periaate, jonka mukaan pakkaus on hyväksytty automaattisesti koko EU:ssa, kun se hyväksytään yhdessä jäsenmaassa.

Komission virkamiehet ja poliitikot käänsivät markkinatalouden edistämisaloitteet ympäristönsuojeluksi ennätysvauhtia. SUP-direktiivistä puhuttiin ensimmäisen kerran keväällä 2018 ja jo ennen joulua se oli paketissa – jonkinlainen EU-ennätys varmaankin.

Suurin yllätys eurooppalaisille pakkausvaikuttajille ei kuitenkaan ole ollut EU-instituutioiden ketteryys, joka selittyy hyvin pitkälle vaalien läheisyydellä ja tarpeella osoittaa kansalaisille, että koneisto tuottaa tuloksia. Kaiken nähneet Brysselin lobbarit ovat todenneet yhteen ääneen, että nyt vasta he tajuavat kuinka huonosti virkamiehet ja poliitikot ymmärtävät pakkausalaa. Huolestuttavinta kuitenkin on ollut huomata, että myös lobbareiden edustamien yritysten ylimmän johdon pakkaustietämys on usein luvattoman heikkoa. Monet kuluttajatuotteita valmistavat yritykset ovat reagoineet tulevaan regulaatioon ja mm. kiiruhtaneet ilmoittamaan luopuvansa muovisista pakkauksista – hurjimmat ovat vastuuttomasti visioineet kaikista pakkauksista luopumista.  

Nyt siis tiedetään, että CEP ja SUP tulevat lisäämään pakattuja tuotteita markkinoille tuovien eli lain tarkoittamien tuottajien kustannuksia ja sitä kautta aiheuttavat uhkaa kilpailukyvylle. Pakkausalalla on samalla tilaisuus kääntää väistämätön muutos edukseen.

Pakkausten kokonaisympäristövaikutukset ovat kuitenkin positiivisia ja esimerkiksi ruokahävikki kasvaisi merkittävästi ilman pakkauksia. Tehokkaampi käytettyjen pakkauksien kerääminen ja kierrättäminen voi ratkaisevasti muuttaa kansalaisten näkemystä pakkausten roolista välttämättömänä hyvänä eikä pahana – kun se viestitään tehokkaasti ja faktapohjaisesti.

Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet kääntää tämäkin tiukka paikka uhkasta mahdollisuudeksi. Suomalaisten yritysten ympäristömyötäisyys on jo lähtökohtaisesti korkeammalla tasolla verrattuna kilpailijamaihin. Lisäksi Suomessa tehdään maailman mittakaavassa merkittävää työtä uusien pakkausratkaisujen kehittämiseksi, mistä kertoo meikäläisten pakkausalan start-upien menestys kansainvälisissä innovaatiokilpailuissa. Otetaan siis kynttilät pois vakan alta ja nostetaan pakkaukset kansalliseksi kilpailueduksi!

 

Pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehden numerossa 3/2019

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua