Tilaa uutiskirje

Jätelakiuudistus tulee

Jätelakiuudistus tulee

Ympäristöministeriö lähetti 24.4.2020 lausuntokierrokselle hallituksen esityksen jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta – mistä oikein on kysymys? Jätelakipaketilla toimeenpannaan EU:n kiertotalouspaketin direktiivimuutoksia ja valmistellaan kertakäyttömuovidirektiivin toimeenpanoa.

Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2015 kiertotalouden toimenpideohjelman, jonka tarkoituksena on vauhdittaa Euroopan siirtymistä kohti kiertotaloutta, parantaa kilpailukykyä, tukea kestävää talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Osana kiertotalouden toimenpideohjelmaa EU:ssa hyväksyttiin kesällä 2018 ns. jätesäädöspaketti, jonka keskeisenä tavoitteena on tehostaa jätehierarkian (etusijajärjestys) noudattamista ja lisätä materiaalien resurssitehokasta käyttöä ja kierrätystä. Jätesäädöspaketti sisältää neljä jätealan direktiiviä, joilla muutetaan kuutta jätealan keskeistä direktiiviä (jäljempänä jätedirektiivit): jätedirektiiviä, pakkausjätedirektiiviä, kaatopaikkadirektiiviä sekä romuajoneuvodirektiiviä, paristo- ja akkudirektiiviä ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiiviä (SER-direktiivi).

Direktiivimuutokset tulivat voimaan heinäkuussa 2018 ja ne on pantava täytäntöön jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä 5.7.2020 mennessä. Lisäksi EU:ssa hyväksyttiin kesällä 2019 tiettyjä muovituotteita koskeva niin sanottu SUP-direktiivi, jonka vaatimukset on pantava kansallisesti täytäntöön 3.7.2021 ja 31.12.2024 välisenä aikana.

Ympäristöministeriö (YM) julkisti hallituksen esityksen (HE) jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamiseksi 24.4.2020. Asiaa valmistellut, YM:n asettama, laajapohjainen työryhmä sai työnsä valmiiksi jo lokakuussa 2019. Työryhmän loppuraportti ei ollut yksimielinen.

Muutosesitykset
nostavat kustannuksia

Suomen Pakkausyhdistyksen (SPY) jäsenten näkökulmasta esityksen huonoin puoli on kustannusten nousu, joka kohdistuu tuottajiin eli pakattuja tuotteita markkinoille tuoviin yrityksiin (suurimmat maksajat ovat elintarviketeollisuuden ja kaupan alan yritykset, joiden yhteenlaskettu osuus maksuista on noin 90 %). Arvioitu kustannusten nousu on ympäristöministeriön mukaan 31–42 miljoonaa €/a kun pakkausten tuottajavastuun kustannus on vuositasolla tällä hetkellä noin 20 miljoonaa euroa. Pakkausten tuottajavastuun kustannus eli yrityksen maksama pakkausten kierrätysmaksujen summa karkeasti kolminkertaistuu.

HE:ssä mainitaan lisäksi kertakäyttömuovidirektiivin aiheuttamat kustannukset – erityisesti julkisten ulkoalueiden siivous – joiden tuottajavastuuorganisaatioiden järjestö EXPRA on arvioinut nousevan tasolle 5–20 €/capita/a eli Suomessa 5,5 miljoonaa x 5-20 € = 27,5–110 miljoonaa euroa.

Yhteensä nyt käsillä oleva ja jo tiedossa olevat tulevat pakkausten tuottajavastuun kustannukset nousevat 60–170 miljoonaan €/a:n, joka on nykyisiin kustannuksiin nähden 3–8 kertainen. Kun lisäksi tiedetään, että vuosina 2030 ja 2035 velvoitteet kiristyvät ja kustannusten nousu samalla kiihtyy, kun joudutaan hakemaan yhä pienempiä ja kalliimpia materiaalivirtoja ja mm. lajittelemaan sekajätteen joukosta kierrätettäviä pakkauksia, on lopputulos todella raskas tuottajille.

Pääosa kiristyvästä sääntelystä ja kustannusten noususta tulee suoraan direktiiveistä ja on siltä osin hyödytöntä yrittää taistella niitä vastaan. Pääasia on, että kansallisesti ei ylitetä EU-tason vaatimuksia.

SPY tulee esittämään huolensa kustannusten noususta ja edellyttää valtiovallalta tarkkaa seurantaa ja tarvittaessa reagointia, jotta suomalaisille yrityksille ei aiheudu kilpailuhaittaa verrattuna kilpailijamaihin.

SPY pitää hyvänä sitä, että direktiivien minimitasoa ei ole ylitetty kansallisia tavoitteita asetettaessa ja että direktiivien tarjoamia mahdollisuuksia joustavaan toimintaa ja sitä kautta kustannusten minimointiin on hyödynnetty.

Tuottajayhteisöjä koskeviin ehdotuksiin SPY:n kanta on myönteinen. Kotitalouksien jätteidenkuljetusjärjestelmää koskeviin ehdotuksiin SPY ei tule ottamaan kantaa, johtuen jäsenkunnan sisällä vallitsevista eriävistä näkemyksistä.

Hallituksen esityksen keskeinen
sisältö pakkausalan kannalta

Yhdyskuntajätteen
kierrätystavoitteet

Jätedirektiivin 11 artiklan mukaan yhdyskuntajätteen uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä (jäljempänä kierrätys) koskevaa tavoitetta kiristetään nykyisestä (50 % vuonna 2020) asteittain siten, että tavoite on 55 % vuonna 2025, 60 % vuonna 2030 ja 65 % vuonna 2035. Jätedirektiivin uuden 11 a artiklan mukaan jätteen kierrätysasteen laskentaa yhtenäistetään vuodesta 2020 lähtien siten, että tavoite koskee kaikkea yhdyskuntajätettä. Samalla luovutaan nykyisestä neljästä vaihtoehtoisesta laskentatavasta tavoitteen toteutumisen seuraamiseksi.

Jätedirektiivin 11 artiklan mukaiset yhdyskuntajätteen kierrätystä (ml. uudelleenkäytön valmistelu) koskevat tavoitteet vuosille 2025, 2030 ja 2035 ovat Suomelle erittäin kovia. Direktiivimuutoksen mukaiset uudet kierrätysasteen laskentasäännöt pienentävät todennäköisesti muutamalla prosenttiyksiköllä Suomen nykyistä kierrätysastetta (noin 41–42 %), mikä lisää haastetta entisestään. Tilastovertailun perusteella Suomi on nykyisin jätteen kierrätyksessä EU-maiden keskitasoa. Komissio arvioi ns. varhaisvaroitushankkeessaan Suomen olevan yksi 14 jäsenmaasta, jotka ovat vaarassa jäädä saavuttamatta vuoden 2020 kierrätystavoitteen. On kuitenkin huomattava, että tilastotiedot eri maiden välillä eivät ole vertailukelpoisia, sillä kierrätysasteen laskentamenetelmät ja yhdyskuntajätteen määrittelyt poikkeavat vielä huomattavasti toisistaan.

Pakkausjätteiden
kierrätystavoitteet

Pakkausjätteiden kierrätystavoitteita kiristetään mutta tavoitteet ovat direktiivin edellyttämällä minimitasolla lukuun ottamatta alumiinia, jonka kierrätysaste on kansallisesti nostettu samalle tasolle rautametallien kanssa ja jonka kierrätysaste on jo erittäin korkea Suomessa. Suomalaisille toimijoille ei näin ollen aiheudu suhteellista kilpailuhaittaa verrattuna muihin EU-jäsenmaihin.

PakkausmateriaaliNykyinen tavoite
(paino-%)
Tavoite 2025
(paino-%)
Tavoite 2030
(paino-%)
Kaikki pakkaukset556570
Muovi22,55055
Puu152530
Rautametallit507080
Alumiini5060
Lasi607075
Paperi ja kartonki607585

Uutena velvollisuutena alumiini- ja rautametallipakkausjätteelle asetetaan erilliset tavoitteet. Pakkausjätteen kierrätysasteiden laskentamenetelmää muutetaan samaan tapaan kuin edellä esitettyä yhdyskuntajätteen kierrätysasteen laskentaa. Yksityiskohtaiset pakkausjätteiden laskenta- ja raportointisäännökset annetaan komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/66526. Tavoitteisiin voidaan laskea mukaan puupakkausten korjaus uudelleenkäyttöä varten. Myös pakkausjätteen seurantaa varten on otettava käyttöön tehokas laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, vastaavasti kuin yhdyskuntajätteelle.

Yhdyskuntajätteen ja pakkaus-
jätteen erilliskeräystä ja
hyödyntämistä koskevat vaatimukset

Jätteen erilliskeräysvaatimuksia ehdotetaan tiukennettavaksi merkittävästi. Laissa säädettyä erilliskeräysvelvollisuutta muutettaisiin jätedirektiivin mukaisesti siten, että jätteet olisi lähtökohtaisesti kerättävä toisistaan erillään siinä laajuudessa kuin se on tarpeen jätteen uudelleenkäyttöön valmistelun, kierrätyksen tai muun hyödyntämisen helpottamiseksi taikka terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi. Erilliskeräysvelvollisuudesta voitaisiin poiketa vain, jos jokin laissa säädetyistä direktiivin mukaisista edellytyksistä täyttyy. Kunnan ja pakkausten tuottajan olisi järjestettävä pakkausjätteen erilliskeräys yhteistoiminnassa.

Pakkausten tuottaja velvoitettaisiin nykyiseen tapaan järjestämään pakkausjätteen alueellinen vastaanotto. Kiinteistöittäisen keräyksen lisääntymisen vuoksi asetuksella säädettävää, asumisessa syntyvän lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteen alueellisten vastaanottopaikkojen vähimmäismäärää voitaisiin jonkin verran pienentää nykyisestä. Muovipakkausjätteen vastaanottopaikkojen vähimmäisvaatimusta puolestaan nostettaisiin samalle tasolle muita pakkausmateriaaleja koskevan vaatimuksen kanssa.

Jätteen synnyn ehkäisy
Pakkausjätedirektiivin 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteuttava toimenpiteitä, joilla kannustetaan lisäämään markkinoille saatettavien uudelleenkäytettävien pakkausten osuutta sekä järjestelmiä, jotka mahdollistavat pakkausten uudelleenkäytön ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi panttijärjestelmien käyttö, laadullisten tai määrällisten tavoitteiden asettaminen, taloudellisten kannustimien käyttö, sekä pakkausvirtakohtaisen vähimmäisprosenttiosuuden asettaminen vuosittain markkinoille saatettaville uudelleenkäytettäville pakkauksille.

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmia. Niiden on myös seurattava jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja käytettävä siihen soveltuvia laadullisia tai määrällisiä indikaattoreita. Uudelleenkäytön määrää on arvioitava ja siitä on raportoitava komission antaman täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti. Jäsenvaltiot velvoitetaan myös seuraamaan elintarvikejätteen määrän vähentämistoimia mittaamalla elintarvikejätteen määrää ja raportoimalla siitä komission antamien täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

Kertakäyttömuoveja koskevan
ns. SUP-direktiivin toimeenpano

SUP-direktiivi tähtää kertakäyttöisistä muovituotteista aiheutuvan roskaantumisen vähentämiseen ja etenkin roskaantumisesta vesiympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten ennalta ehkäisemiseen. Direktiivi sisältää useita toimenpiteitä, kuten kertakäyttöisten muovituotteiden kulutuksen vähentämisvelvollisuuden, tiettyjen muovituotteiden markkinoille saattamisen kieltämisen, tuotteiden merkintävaatimuksia sekä laajennettua tuottajavastuuta koskevien järjestelmien käyttöönoton eräiden tuoteryhmien osalta. Tämän hallituksen esityksen yhteydessä tarkasteltavia direktiivin toimenpiteitä ovat eräiden tuotteiden markkinoille saattamista koskevat kiellot sekä tuotteiden merkintävaatimukset. Muita direktiivin edellyttämiä toimenpiteitä käsitellään myöhemmin valmisteltavassa lakiesityksessä.

Laajennettu tuottajavastuu ja
tuottajavastuujärjestelmien
yleiset vähimmäisvaatimukset

Keskeinen muutos on tuottajien vähimmäiskustannusvastuun määrittäminen jätedirektiivin 8 a artiklassa. Tuottajan tulisi kustantaa unionin markkinoille saattamiensa tuotteiden jätehuollon todelliset kustannukset alkaen erilliskeräyksestä. Jäsenvaltiot voivat poiketa tuottajien täydestä kustannusvastuusta, jos se on perusteltua asianmukaisen jätehuollon sekä tuottajavastuujärjestelmän taloudellisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi. Tuottajien on kuitenkin katettava vähintään 80 % kustannuksista niissä tuottajavastuujärjestelmissä, jotka on perustettu unionin säädöksissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten pakkausten tuottajavastuujärjestelmät.

Jätedirektiivin täytäntöönpano edellyttää pakkausten tuottajan kustannusvastuun kasvattamista nykyisestä. Direktiivin sisältöön liittyy tässä yhteydessä merkittävää oikeudellista epävarmuutta. Komission epävirallisen kannan mukaan tuottajien olisi katettava kaiken erilliskerätyn pakkausjätteen jätehuollon kustannukset.

Jätteiden kuljettamisen kaksois-
järjestelmä esitetään poistettavaksi

Kunnan mahdollisuus siirtää kiinteistökohtaisen jätteenkuljetuksen järjestämisen kiinteistön haltijan vastuulle ehdotetaan poistettavaksi kiinteän jätteen (biojäte, muut erilliskerättävät jätelajit, sekalainen yhdyskuntajäte) kuljetuksen osalta. Kunnan tulisi jatkossa järjestää kiinteän jätteen kuljetus kiinteistöiltä. Kunnan olisi siirryttävä kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen sekalaisen yhdyskuntajätteen osalta viimeistään viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta ja muiden kiinteiden yhdyskuntajätteiden, kuten biojätteen ja pakkausjätteiden osalta viimeistään kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Etäkauppaa esitetään
selkeämmin tuottajavastuun piiriin

Tuottajavastuun soveltamisala ehdotetaan nykyistä selvemmin ulotettavaksi myös niihin, jotka myyvät tuotteita Suomeen kansainvälisellä etäkaupalla. Tuottajien olisi tuottajavastuuvelvoitteistaan huolehtimiseksi pääsääntöisesti liityttävä tuottajayhteisöön tai perustettava sellainen yhdessä muiden tuottajien kanssa. Muualle kuin Suomeen sijoittautuneet tuottajat voisivat hoitaa tuottajavastuuvelvoitteensa Suomessa valtuutetun edustajan kautta.

Tuottajayhteisöille esitetään
velvollisuutta tarjota palveluita
kaikille pakkausmateriaaleille

Tuottajayhteisöjä ja niiden toimintaa koskevaa sääntelyä lisättäisiin. Yhden luukun periaatteen toteuttamiseksi tuottajayhteisöjen tulisi taata tuottajille mahdollisuus hoitaa tuottajavastuuvelvoitteensa keskitetysti yhden toimijan kautta. Pakkausten tuottajayhteisön toimialan tulisi jatkossa kattaa kaikki pakkausmateriaalit. Tuottajayhteisön tulisi olla voittoa tavoittelematon yhteisö. Tuottajayhteisön sisällä tuottajien oikeudet ja velvoitteet tulisi jakaa tasapuolisesti toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen.

Kierrätysmaksut tulee mukauttaa
Tuottajien maksuosuuksia tulisi pyrkiä mukauttamaan erityisesti ottaen huomioon tuotteiden kestävyys, korjattavuus ja uudelleenkäytettävyys sekä kierrätettävyys ja vaarallisten aineiden esiintyminen.

Kotitalouksien pakkausjätteen
erilliskeräys yli viiden huoneiston
kiinteistöistä kuntien ja tuottajien
yhteistoimintana – tuottajien tulee
maksaa vähintään 80 % kustannuksista

Asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräys ja kuljetus ehdotetaan järjestettäväksi kuntien ja pakkausten tuottajien yhteistoimintana. Kunta velvoitettaisiin asetuksella säädettävän siirtymäajan kuluessa järjestämään biojätteen erilliskeräys sekä (yhteistoiminnassa pakkausten tuottajien kanssa) lasi-, metalli-, kuitu- ja muovipakkausjätteen kiinteistöittäinen erilliskeräys viiden huoneiston ja sitä suuremmille asuinkiinteistöille taajama-alueilla. Kunnat hoitaisivat pakkausjätteen erilliskeräyksen ja kuljetuksen asuinkiinteistöiltä tuottajan järjestämään käsittelyyn tai jatkokuljetukseen. Tuottajat ja kunnat sopisivat korvauksista, jotka tuottajat maksavat kunnille näiden järjestämästä erilliskeräyksestä ja kuljetuksesta.

Tuottajien tulisi kattaa vähintään 80 % kustannuksista, jotka aiheutuvat lakisääteisten velvoitteiden mukaisesta pakkausjätteen erilliskeräyksestä ja kaiken vastaanottamansa erilliskerätyn pakkausjätteen kierrätyksestä ja muusta jätehuollosta, mukaan lukien neuvonnan ja tiedottamisen sekä seurantatietojen toimittamisen kustannukset.

Tuottajille jäisi mahdollisuus
järjestää erilliskeräys, jos kuntien
kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen
kustannusten jaosta

Jos tuottajat ja kunnat eivät pääsisi sopimukseen tuottajan maksamista vuosittaisista korvauksista, tuottajat voisivat käynnistää ympäristöministeriön johtaman sovittelun. Ympäristöministeriön olisi osapuolia kuultuaan tehtävä esitys sovinnon aikaansaamiseksi. Jos sopimusta ei syntyisi kuuden kuukauden aikana sovittelun alkamisesta, tuottaja tulisi yhteistoiminnasta poiketen järjestää pakkausjätteen kiinteistöittäinen erilliskeräys alkaen kolmen vuoden kuluttua sovittelulle annetun määräajan palauttamisesta.

Pakkausten tuottajavastuun
kustannukset nousevat merkittävästi
viimeistään 2023 – HE:n perusteluissa
mainittu arvio: 20 -> 51–63 miljoonaa €/a

Pakkausten tuottajien kustannukset pakkausjätteen alueellisesta keräyksestä ja jätteiden käsittelystä (ml. neuvonta, raportointi) on arvioitu nykytilassa olevan yhteensä noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Ehdotettu pakkausten tuottajien 80 % kustannusvastuu erilliskerätyn pakkausjätteen jätehuollosta lisäisi tuottajien kustannuksia merkittävästi nykyisestä. Tuottajien tulisi maksaa kunnille korvaus ehdotuksen mukaisen kiinteistökohtaisen pakkausjätteen erilliskeräyksen ja kuljetuksen järjestämisestä.

Ehdotetulla pakkausjätteiden erilliskeräysvelvoitteella (erilliskeräys taajamissa kaikilta vähintään viiden huoneiston kiinteistöiltä) arvioidaan pakkausjätteiden kiinteistöittäisen erilliskeräyksen kustannusten nousevan noin 15 miljoonasta eurosta (2016) noin 31–42 miljoonaan euroon vuodessa lajittelukertymästä riippuen. Kiinteistöittäisen pakkausjätteen erilliskeräyksen kustannukset kohdistuvat suoraan kuntaan, joka kattaisi kustannukset asuinkiinteistöiltä perittävillä jätemaksuilla. Kunnan nettokustannukset kuitenkin pienenisivät selvästi viimeistään vuodesta 2023, kun keräyskustannukset tulisivat suurelta osin pakkausten tuottajien korvattaviksi.

Lue Suomen Pakkausyhdistys ry:n lausunto hallituksen esityksestä täältä.

Suomen Pakkausyhdistys ry:n
osallistuminen jätelakipaketin valmisteluun

Suomen Pakkausyhdistys ja Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy saivat kutsun asettaa yhteinen edustaja ja tälle henkilökohtainen varahenkilö työryhmään.

Tuottajien näkökulmasta asiaa on valmisteltu Ringin omistajatahojen ja pakkausten tuottajayhteisöjen muodostamassa ns. CEP-ryhmässä. SPY ja Rinki tarjosivat CEP-ryhmälle mahdollisuuden päättää yhteisen edustajan nimeämisestä YM:n jätelakityöryhmään. Nimetyiksi tulivat Juha-Heikki Tanskanen, Rinki Oy:n toimitusjohtaja (varsinainen edustaja) ja Satu Estakari, Mepak-Kierrätys Oy:n toimitusjohtaja (varahenkilö).

CEP-ryhmän tavoitteena työryhmän työskentelyssä ja yleisesti jätelain uudistamisessa oli kokonaiskustannusten mahdollisimman pieni nousu ja sen osana tuottajille tulevien velvoitteiden rajoittaminen jäte- ja pakkausjätedirektiivien asettamiin minimitasoihin.

Nyt käsillä olevan jätelakipaketin valmistumista hidasti kiista jätteiden kuljettamisen kaksoisjärjestelmästä. Kaksoisjärjestelmässä on kysymys siitä, että kunnat voivat halutessaan valita järjestelmän, jossa kotitalouskiinteistön haltija tilaa jätteiden kuljetuksen suoraan siihen erikoistuneilta yrityksiltä, vaikka kunnilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia yhdyskuntajätehuollosta. Tämä ns. kiinteistönhaltijajärjestelmä on pitänyt jätteidenkuljetusmarkkinan hajanaisena, ja sitä on ollut osittain vaikea valvoa. Toisaalta sellaisilla haja-asutusalueilla, joissa ei ole ollut kunnallista tai alueellista julkista jätelaitosta, yksityiset jätekuljetusyhtiöt ovat saaneet vahvan aseman. Kaksoisjärjestelmä on ollut jo pitkään kiistelyn aihe julkisen ja yksityisen jäte- tai ympäristöalan välillä. Toisaalta julkiset jätealan toimijat ostavat käytännössä kuljetuspalvelut samoilta yksityisen ympäristöalan yrityksiltä eli järjestelmästä huolimatta yksityiset yritykset tulevat hoitamaan jätteiden kuljetuksen käytännössä. CEP-ryhmä ei ole halunnut ottaa kantaa kaksoisjärjestelmän puolesta tai sitä vastaan, vaikka kantaa on ajoittain kysytty. CEP-ryhmän arvion mukaan kummankin järjestelmän kanssa pystytään toimimaan.


Artikkeli on julkaistu Pakkaus-lehdessä 4/2020.

Comments are closed.