Kiertotalouspaketin sisältö varmistui – mitä paketista paljastuu? 

Kiertotalouspaketin sisältö varmistui – mitä paketista paljastuu? 

Joulun alla Euroopan unionin instituutiot eli komissio, parlamentti ja neuvosto pääsivät lähes vuorokauden ympäri kestäneiden neuvottelujen päätteeksi yhteisymmärrykseen kiertotalouspaketin sisällöstä. EU:n jäsenmaiden ympäristöministerit allekirjoittivat juhlallisesti paperit kaksi päivää myöhemmin salamavalojen loisteessa ja nauttivat hyvin ansaitut samppanjat kovan urakan kunniaksi. 

Nyt kevään korvalla alkaa vähitellen muillekin selvitä mitä oikein tuli päätettyä. Virallisiin lehtiin paketti ilmestynee kesän kuluessa mutta käytännössä lopulliset asiakirjat kiertävät jo joka puolella Eurooppaa. 

Pakkausalan kannalta kiertotalouspaketin keskeinen sisältö liittyy jäte- sekä pakkaus- ja pakkausjätedirektiiveihin tuleviin muutoksiin. Näistä ensin mainittu on ympäristönsuojelullinen ja jälkimmäisen alkuperäinen tarkoitus on EU:n sisämarkkinan toimivuuden varmistaminen. 

Merkittävänä torjuntavoittona pakkausalan kannalta voidaan pitää pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin säilymistä sisämarkkinaperusteisena. Kiertotalouspaketin neuvottelujen tiimellyksessä oli esillä Ranskan ja Italian aloite pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin muuttamiseksi myös ympäristönsuojeluperustaiseksi. Muutos olisi mahdollistanut protektionismin ympäristönsuojeluun vedoten. On pienen jäsenmaan teollisuuden etu, että tulevaisuudessakin yhdessä jäsenmaassa hyväksytty pakkaus on automaattisesti hyväksytty koko EU:ssa.      

Elinkeinoelämälle kiertotalouspaketti tuo jonkin verran lisää kustannuksia, mutta kun kuorma jakautuu oikeudenmukaisesti, kenenkään kilpailukyky ei romutu vaan lopulta me kuluttajat saamme maksaa laskun. Kun samalla varmistamme että elinympäristö säilyy myös tuleville sukupolville, tuntuu siltä, että kaikki voittavat.   

Lyhyellä tähtäimellä kustannuksia lisää pakkausjätteen kierrätysvaatimusten kiristyminen: 2030 pitää kaikesta pakkausjätteestä kierrättää 70 % kun nykyinen vaatimus on 55 %. Kaikkien materiaalien kierrätystä pitää tehostaa – suhteellisesti eniten muovin ja puun. Tuottajien vastuuta tavoitteiden täyttämisen edellyttämistä kustannuksista tarkennettu – pakkausten tuottajien kustannusvastuu tulee olemaan vähintään 80 %.    

Virallisten lehtien painomusteen tuskin vielä kuivuttua alkaa kansallisen lainsäädännön muokkaus vastaamaan uusia direktiivejä. Aikaa direktiivien toimeenpanoon on kaksi vuotta. Aikaa siis on, mutta ei hukattavaksi asti.  Pakkausalan kansallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi on tärkeää, että alan toimijat yhdistävät voimansa ja muodostavat yhtenäiset viestit viranomaisten suuntaan. Yhtenäisellä ja yksimielisellä edunvalvonnalla varmistetaan hyvä lopputulos suomalaiselle pakkausalalle.   

Antro Säilä
Kirjoittaja on Pakkaus-lehden päätoimittaja ja Suomen Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja

 

Kirjoitus on Pakkaus-lehden 2/2018 pääkirjoitus 

 

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua