Kuluttaja päättää millainen on hyvä pakkaus

Kuluttaja päättää millainen on hyvä pakkaus

Media on viime aikoina nostanut julkisuuteen ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet muuttamaan elintapojaan ja kulutustottumuksiaan. Yhdeksi suosituimmista kohteista ovat nousseet pakkaukset – erityisesti muovipakkaukset. Muovin vähentämistä ja jopa kokonaan muovista luopumista on hehkutettu monissa kanavissa ja asialle antautuneista on rakennettu suuria sankareita. Muovivastaisuus on saanut jopa fanaattisia piirteitä ja suuren innostuksen vallassa ovat faktat unohtuneet – tai niitä ei ole ollut helposti tarjolla.

Muovi – tai oikeastaan muovit, sillä eri muovilajeja on kymmeniä tai jopa satoja – on melko nuori keksintö. Suuressa mittakaavassa muoveja on käytetty vasta 1950-luvulta lähtien. Muovien käyttö lisääntyy koko ajan ja näin tulee ennusteiden mukaan tapahtumaan myös tulevaisuudessa.

Muoveilla on lukuisia hyviä ominaisuuksia, joiden ansiosta niistä on tullut suosittuja ja kysyttyjä raaka-aineita. Muovit ovat kevyitä, edullisia valmistaa, niiden tekniset ominaisuudet soveltuvat moneen käyttökohteeseen ja muovit ovat erittäin kestäviä. Kestävyys kääntyy myös muoveja vastaan jos ne joutuvat vääriin paikkoihin, esimerkiksi luontoon.

Suunnilleen puolet muoveista käytetään pakkauksiin. Muovien ansiosta monia pakkauksia on voitu keventää ja pienentää ja samalla pienentää aiheutuneita ympäristövaikutuksia. Pakkauksen osuus esimerkiksi elintarvikkeiden kokonaisympäristövaikutuksista on erittäin pieni – vain n. 1–2 %.

Hyvässä pakkauksessa elintarvikkeet säilyvät pitempään ja näin yhä suurempi osa ruoasta saavuttaa kuluttajan hyväkuntoisena. Suunnittelemalla pakkaukset huolellisesti pakatun tuotteen asettamien vaatimusten mukaiseksi voidaan esimerkiksi ruokahävikkiä pienentää merkittävästi. Yhä useammin pakkaukset ovat ns. hybridejä eli niihin on käytetty erilaisia materiaaleja – kutakin vain sen verran kuin on välttämätöntä.

Kuluttajat käyttävät ostopäätöksiä tehdessään paljon valtaa. Tulevaisuudessa yhä isompi osa päätöksistä tulee perustumaan oletettuihin ympäristövaikutuksiin – niin tuotteen kuin pakkauksen osalta.

Jos ei tutkittua tietoa ole saatavilla, joutuu kuluttaja perustamaan päätöksensä siihen mitä on saatavilla ja se voi olla mutu, kaikkitietävä naapuri tai pahimmillaan tarkoituksellinen valeuutinen. Väärän tai puutteellisen tiedon vuoksi hyvä tarkoitus voi kääntyä huonoksi valinnaksi.

Oikean ja tutkitun ympäristövaikutustiedon tuottaminen ja viestiminen kuluttajille on kaikkien pakattuja tuotteita markkinoille toimittavien tuottajien yhteinen asia.  Lopulta kuluttaja nimittäin päättää millainen on hyvä tuote ja hyvä pakkaus – ja mihin päättää rahansa käyttää.

Antro Säilän pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehdessä 5-6/18

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua