Muovipakkaukset kiertotalouden pyörteissä

Muovipakkaukset kiertotalouden pyörteissä

Muovi ja etenkin kertakäyttöiset muovipakkaukset ovat olleet viime aikoina tapetilla niin mediassa, lainsäädännössä kuin kuluttajienkin puheissa. Ja ehkä syystäkin, sillä Euroopan kansalainen avaa keskimäärin seitsemän pakkausta päivän aikana ja tuottaa vuodessa 157 kiloa pakkausjätettä, josta melkein viidesosa on muovia. Pakkaukset ovatkin muovin suurin käyttökohde Euroopassa.

Tavoitteena suljettu kierto

Samaan aikaan kun muovia valmistetaan ja käytetään yhä enemmän, myös vaatimukset loppukäsittelylle kasvavat. EU on muovistrategiassaan linjannut, että vuonna 2030 kaikkien muovipakkausten tulisi olla kierrätettäviä. Tähän todellisuuteen ovat heränneet yritykset tahoillaan: Yksitoista johtavaa yritystä on asettanut tavoitteensa vielä korkeammalle sitoutumalla viimeistään vuonna 2025 valmistamaan tai käyttämään pakkauksia, jotka ovat sataprosenttisesti uudelleenkäytettäviä, kierrätettäviä tai kompostoituvia. Muovistrategian lisäksi EU-tason tavoitteena on pienentää hiilidioksidipäästöjä merkittävästi muun muassa vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä hyödyntämällä materiaaleja yhä tehokkaammin ja vastuullisemmin. Korkeat vaatimukset luovat yrityksille haasteita ja paineita materiaali- ja valmistusmenetelmiensä osalta, mutta toisaalta avaavat myös uusia mahdollisuuksia muuttuvassa maailmassa.

Muovien kiertotalous ja pakkausten kierrätettävyys ovat tärkeitä tavoitteita, mutta käytännössä muovien kierrätys ja kierrätysjakeiden hyödyntäminen ovat monimutkainen yhdistelmä, jossa tulee ottaa huomioon arvoketjun jokainen osa-alue. Jotta kierrätystavoitteisiin päästään, tulee keräys- ja lajittelutekniikoiden kehittämisen lisäksi luoda kierrätetyille muoveille uusia kaupallisesti kannattavia sovelluksia ja parantaa kierrätysmateriaalien tasalaatuisuutta. Pakkaukset täytyy myös suunnitella alusta asti niiden käytön jälkeistä kierrätettävyyttä tai kompostoitavuutta silmällä pitäen.

Primäärinen, teollisuuden sisällä toimiva muovikierto on Suomessa jo vauhdissa, mutta sekundäärisen, etenkin kuluttajilta kerätyn muovijätteen kierrätys ja uudelleenkäyttö ovat vielä alkutekijöissään. EU:n kierrätystavoitteita tuskin saavutetaan pelkästään yritysten panostuksella, jos kierrätysmuovijakeiden keräystä ei helpoteta ja tehosteta. Kierrätysmuovin keräystä tulisi myös laajentaa pakkausmuoveista muihin muovijakeisiin ja -laatuihin. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii siis yhtäaikaista kehitystyötä ketjun alkupäästä loppuun asti – yhdistääksemme päät lopulta (yhteen) suljetuksi kierroksi.

Biomuovit osana kiertotaloutta

Vaikka muovien kierrätys on tällä hetkellä keskittynyt valtamuoveihin, myös biomuovit ovat osa kiertotaloutta. Biomuovit voivat olla biopohjaisia, kompostoituvia tai molempia. Esimerkiksi biopohjainen, sokeriruo’osta valmistettu vastine polyeteenille käyttäytyy ominaisuuksien ja kierrätyksen kannalta täysin vastaavanlaisesti kuin perinteinen fossiilipohjainen polyeteeni, mutta valmistukseen käytetään hiilidioksidia sitovaa, uusiutuvaa raaka-ainetta.

Aidosti kompostoituvat tuotteet on EU-tasolla tunnistettu tärkeiksi materiaaleiksi sovelluksiin, jossa kompostoitavuus tuo lisäarvoa vaikeasti kierrätettäviin monikerrosrakenteisiin tai likaisiin muovijakeisiin. Tämä koskee etenkin pitkän hyllyiän ruokapakkauksia, joissa suurin osa hiilijalanjäljestä syntyy pakatusta tuotteesta. Lisäksi biohajoavat muovit nähdään hyödyllisinä ”co-benefit” -tuotteissa kuten biojätepusseissa, jotka yhtä aikaa tehostavat kotitalouksien biojätteen keräystä ja vähentävät keräysastioiden likaantumista. Biojätteestä voidaan valmistaa mädätyksen kautta biokaasua ja parhaimmillaan uutta raaka-ainetta biopohjaisten tuotteiden valmistamiseen.

Suunniteltaessa biohajoavaa tuotetta on huolehdittava, että sen kaikki osat ovat biohajoavia. Toisin kuin aidosti biohajoavat muovit, okso-hajoavat muovit pilkkoontuvat lisäaineiden avulla pieniksi partikkeleiksi ja osaltaan lisäävät mikromuovien syntymistä. Okso-hajoavia muoveja ollaankin EU:ssa kieltämässä.  Biopohjaisten ja aidosti biohajoavien muovien materiaalikehitys keskittyy tällä hetkellä uusiin, ei-ruokapohjaisiin raaka-aineisiin, biopohjaisiin barrieerikalvoihin ja niiden käyttöön monomateriaalisovelluksissa sekä kotikompostointiin soveltuviin materiaaliratkaisuihin.

Ekologisuus kilpailuvalttina

Mitä sitten on ekologinen pakkaaminen? Muovittoman maaliskuun luotsaama näkemys ekologisesta pakkaamisesta on muovin korvaaminen. Muovittomuus on tavoitteena mahdoton, mutta materiaalin kannalta pakkauksen voi suunnitella helpommin kierrätettäväksi, ohentaa muovikerroksia ja hyödyntää materiaalina kierrätettyjä tai biopohjaisia raaka-aineita.

Julkisen keskustelun tiimellyksessä on usein unohtunut pakkauksen tärkein funktio: sisällön suojaaminen. Ohuen muovikalvon hiilijalanjälki on murto-osa esimerkiksi sen suojaamaan lihatuotteeseen verrattuna, ja ruokahävikki on laajuudessaan huomattavasti suurempi ongelma kuin länsimaiden muovivuoto meriin. Suomen tasolla avainsanoja ovat muovinkäytön vastuullisuus, uudet materiaaliratkaisut ja kierrätyskonseptien kehittäminen kehittyvienkin maiden avuksi globaalin muoviongelman ratkaisemiseksi.

Ympäristöystävällisyys ei ole pelkkää tulevaisuuden visiointia. Uusia pakkausinnovaatioita on jo tullut kaupan hyllyille ja niitä kehitetään kiihtyvää tahtia. Esimerkkeinä ekologisista kotimaisista pakkauksista ovat Jospak Oy:n kierrätettävä, vähemmän muovia sisältävä elintarvikevuoka, Sulapacin biohajoavat kosmetiikkapakkaukset, Stora Enson kehittämä kartongista valmistettu EcoFishBox ja CocoVi:n kompostoituva, uudelleensuljettava ”stand-up pouch” superfoodeille.

Perinteisiin ratkaisuihin luottavien yritysten tulisi viimeistään nyt muuttaa ajattelutapojaan pysyäkseen mukana nopeasti kehittyvässä muutoksessa kohti ekologisempia materiaaliratkaisuja. Hyviä lähtökohtia muutokselle ovat ainakin seuraavat seikat:

1) säilytä funktionaalisuus

2) vähennä materiaalin käyttöä

3) varmista kierrätettävyys käyttämällä vain yhtä materiaalia tai suunnittele pakkaus esimerkiksi kokonaan kompostoituvaksi

4) hyödynnä kierrätettyjä, uusiutuvia tai kompostoituvia materiaaleja

5) kerro kuluttajille, miten pakkauksesi lajitellaan ja mitä arvoja sen takana on. Innovatiivisimmillaan koko pakkauskonseptin voi miettiä uudelleen.

Kuluttajien tarpeiden, lainsäädännön koukeroiden ja tuotelähtöisen pakkaamisen yhdistäminen saattaa kuulostaa jopa mahdottomalta. Kaikki on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista ja ekologisempien materiaali- ja pakkausratkaisujen eteen on jo tehty töitä tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja yritysten omissa tuotekehitysyksiköissä.

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy on jo pitkään panostanut bio- ja kiertotalouden mukaisiin materiaaleihin. VTT on muun muassa kehittänyt kuiville ja rasvaisille elintarvikkeille soveltuvan, täysin selluloosapohjaisen monikerroskalvopakkauksen, joka voitti Ellen MacArthur Foundationin palkinnon mikromuoviongelman ratkaisemiseksi. VTT:llä on myös käynnistynyt maaliskuun alussa kolmevuotinen alueellinen ”PIHI – Pirkanmaan vähähiiliset kalvoratkaisut” -hanke, jossa luodaan pirkanmaalaisen yhteistyön kautta uutta liiketoimintapotentiaalia kehittämällä ekologisempia muovikalvoratkaisuja. Hankkeessa hyödynnetään VTT:n osaamista ja juuri päivitettyä kalvoekstruusiolaitteistoa, jonka avulla yritykset voivat kehittää uusia vähähiilisempiä materiaaliratkaisuja muun muassa elintarvike-, pakkaus- ja hygieniapaperisektoreille.

Teksti: Heidi Peltola 

Kirjoittaja on VTT:n erikoistutkija ja biopohjaisten muovimateriaalien kehittämisen ja prosessoinnin asiantuntija.

Julkaistu Pakkaus-lehdessä 3/2018

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua