Tilaa uutiskirje

Pakkauskehitys kulkee usein koneiden määräämässä tahdissa

Pakkauskehitys kulkee usein
koneiden määräämässä tahdissa

Kun puhutaan pakkauskehityksestä ja uusista innovaatioista pakkausalalla, kuulee usein kysymyksen: ”miksi uusia älykkäitä pakkauksia tai pakkausmateriaaleja tulee niin hitaasti markkinoille?”. Vastaus kuuluu aika monesti: ”koska koneet ja tai -linjat”.

Toisin kuin tieteiskirjallisuuteen hurahtanut lukija ajattelee, kysymys ei ole keinoälystä tai koneiden vallankumouksesta, vaan yksinkertaisesti tuotantotaloudesta. Talousjohtajat vahtivat haukan lailla investointeja; koneita ja konelinjoja uusitaan vasta kun niitä on käytetty suunniteltu aika ja niiden hinta on tienattu takaisin pakattujen tuotteiden hinnoissa.

Varsinkin elintarviketeollisuudessa tuotteita valmistava linja on useimmiten integroitu pakkauslinjaan niin, että valmistuvat tuotteet menevät viivyttelemättä ja täsmälleen samassa tahdissa pakkauksiin. Erityisesti herkästi pilaantuvien tuotteiden, kuten maito-, liha- ja kalajalosteiden kohdalla pakkauslinja on aivan yhtä kriittinen vaihe kuin varsinainen tuotantolinja.

Voidaan perustellusti sanoa, että pakkausalan kehitys kulkee kaksia raiteita pitkin. Ensinnäkin on edellä kuvattu arkitodellisuus, jossa tuotanto pitää saada pakattua ja markkinoille mahdollisimman tehokkaasti ja samalla turvallisesti, sillä markkinoille pakatun tuotteen tuova on vastuussa siitä, että tuotteen ja pakkauksen yhdistelmä vastaa viranomaisten asettamia vaatimuksia ja on kuluttajan kannalta turvallinen. Toisaalta yrityksissä, oppi- ja tutkimuslaitoksissa sekä yksittäisten keksijöiden ja kehittäjien toimesta syntyy jatkuvasti uusia ideoita materiaalien ja pakkausten sekä toimintamallien kehittämiseksi.

Vain sellaiset uudet ajatukset, jotka voidaan
toteuttaa nykyisillä koneratkaisuilla,
voidaan viedä nopeasti käytäntöön.

Pakkauksiin liittyvät uudet ideat törmäävät arkitodellisuuden kanssa nimenomaan pakkauskoneiden kohdalla; vain sellaiset uudet ajatukset, jotka voidaan toteuttaa nykyisillä koneratkaisuilla, voidaan viedä nopeasti käytäntöön. Isoja muutoksia vaativat kokeilut pystytään tekemään laboratoriomittakaavassa tai lykätään tehtäväksi myöhemmin.

Myös tuotannossa koneiden valta kasvaa. Jopa ultrakonservatiivisessa samppanjateollisuudessa on siirrytty kääntämään pulloja koneellisesti entisen käsityön asemesta. Tehokkuusajattelu on vastustamatonta; aikaa sakan laskeutumiseen koneiden avulla kuluu vain viikko, kun siihen aikaisemmin meni kuusi viikkoa. Vastaavia esimerkkejä löytyy lähes kaikilta aloilta.

Koneiden tekemän työn määrä siis kasvaa ja muutos on käytännössä peruuttamaton. Samalla ihmisten resurssit vapautuvat usein yksitoikkoisesta fyysisestä työstä enemmän henkisiä valmiuksia vaativiksi – ja samalla tuottavuuden kasvaessa myös paremmin palkatuiksi. Optimistisen ajatuksen mukaan työ ei tekemällä lopu ja kun koneet tekevät osan työstä, se tarkoittaa myös meille ihmisille lisää työtä.

Syksyn värit ovat saapuneet Suomeen ja yksi syksyn merkeistä on myös Suomen Pakkausyhdistyksen jo perinteinen Pack Summit -tapahtuma, joka pidettiin tiistaina 1.10. Lahden Sibeliustalossa. Päivä onnistui jälleen kerran houkuttelemaan paikalle yli 300 pakkausalan ammattilaista – kiitos kaikille mukana olleille!

Ensi vuonna Pack Summitissa juhlitaan myös ScanStar-pakkauspalkintokilpailun voittajia ja illalla järjestetään ohjelmallinen gaalaillallinen. Muistakaa osallistua kilpailuun keväällä 2020 – seuratkaa ilmoittelua muun muassa Pakkaus-lehdessä.

Antro Säilä


Pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehdessä 7/2019.

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua