Tilaa uutiskirje

Regulaatioinnostus ja jätehuollon monimutkainen toteutus uhkaavat pakkausalan kilpailukykyä Suomessa

Pakkaukset – erityisesti muoviset – ovat olleet viimeisen parin vuoden ajan suuren regulaatioinnostuksen kohteena. On tehty EU:n tasolla kiertotalouspakettia eli CEP:piä (Circular Economy Package) ja sen osana kertakäyttöisten muovituotteiden omaa pakettia eli SUP:pia (Single-Use Plastics). Lisäksi kotimaassa innostuttiin tekemään ihan omaa muovitiekarttaa.

Lähes poikkeuksetta näissä regulaatioaloitteissa on hyvä tarkoitus. Tavoitellaan luonnonvarojen ja muiden resurssien tehokkaampaa käyttämistä mm. kierrätystä edistämällä tai vähentämään roskaantumista meillä ja muualla.

Ongelmaksi on muodostumassa liian suuri innostus. Kovalla kiireellä ei yleensä synny mitään kovin hyvää ja kestävää. Kansalaiset ovat aiheellisesti huolissaan ympäristön tilasta ja media lisää löylyä tunnepitoisella uutisoinnilla. Paine on kova ja populistiset poliitikot rynnistävät kiireen vilkkaa sinne missä uskovat saavansa myönteistä näkyvyyttä. Erityisesti vaalien lähestyessä kiusaus näennäisesti tarmokkaisiin mutta todellisuudessa vaikutukseltaan vähäisiin tempauksiin kasvaa merkittävästi. Muovitiekartta on tästä oiva esimerkki. Tai muoviin kohdistuvat moninkertaiset velvoitteet CEP:issä ja samojen asioiden säätäminen sen jälkeen tulevassa SUP:issa – ennen kuin on nähty mihin edellisen kanssa päästään!

Eri pakkausmateriaaleille on asetettu yhtenäiset kierrätystavoitteet kaikissa EU-maissa. Suomessa kaikki materiaalikohtaiset tavoitteet on saavutettu tähän asti meille tyypillisen tunnollisesti. Kuluttajapakkauksien keräämiseksi on rakennettu koko maan kattava Rinki-ekopisteverkosto ja uusia muovien kierrätyslaitoksia on otettu käyttöön.

Myös jätteenpolttokapasiteettia on lisätty viimeisten vuosien aikana runsaasti sen jälkeen, kun jätteen sijoittaminen kaatopaikoille on käytännössä kielletty muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Näyttää siltä, että jatkossa Suomi ei saavuta yhdyskuntajätteen kierrätystavoitetta johtuen liian suuresta polttoon menevästä jätevirrasta.

Yhdyskuntajätteestä suurin osa on biojätettä ja seuraavaksi suurin osa pakkauksia – loppu on suurelta osin kierrätykseen kelpaamatonta jätettä (mm. vauvanvaippoja). EU komissio ja Suomen viranomaiset ovat esittäneet, että kiristämällä pakkausten kierrätysvelvoitteita voitaisiin saavuttaa yhdyskuntajätteen kierrätystavoite. Samalla lisättäisiin merkittävästi suomalaisten tuottajien kustannuksia.

Samalla ehdotetaan pakkausten keräyksen siirtämistä julkisen sektorin vastuulle ja laajentamista kiinteistökeräykseen – joka on tähän asti ollut mahdollista kuntien asukkailleen tarjoamana maksuttomana palveluna – kustannusvastuun jäädessä tuottajille. Tilanne pakkausalan kannalta on huolestuttava; kustannukset uhkaavat nousta jopa moninkertaisiksi ja omat mahdollisuudet vaikuttaa niiden muodostumiseen vähenevät tai poistuvat kokonaan. Ensisijaisina kärsijöinä ovat laissa määritellyt tuottajat eli kauppa ja elintarviketeollisuus, jotka käyttävät pakkauksia ja tuovat maahan käytettyjä pakkauksia. Pakkausalan yhteisen edunvalvonnan näytön paikka on tässä ja nyt, vain hyvällä yhteistyöllä voidaan kotimaisille viranomaisille rakentaa sellainen vaihtoehto, jossa omalla tekemisellä voidaan vaikuttaa lopputulokseen. Suomen Pakkausyhdistys toimii aktiivisesti yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa parhaan mahdollisen ratkaisun löytämiseksi.

Pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehdessä 1/2019

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua