Tilaa uutiskirje

Vastuullisuudesta tulee menestyvän liiketoiminnan edellytys – pelkkä viherpesu ei riitä

Vastuullisuudesta tulee menestyvän liiketoiminnan edellytys – pelkkä viherpesu ei riitä

Vuoden loppu alkaa olla käsillä ja on aika tehdä yhteenvetoa vuoden 2019 tapahtumista. Välillä näytti uhkaavasti siltä, että työmarkkinakiista siirtää kaiken postin jakelun vuoden 2020 puolelle. Onneksi järki voitti ja sopu syntyi ennen kuin koko maa pysähtyi. Niin myös Pakkaus-lehden lukija on saanut lehden luettavakseen luvatussa aikataulussa.

Pakkausalan näkökulmasta vuoden 2019 aikana ympäristö- ja vastuullisuusasioiden painoarvo on kasvanut merkittävästi. Jo aikaisemmin kansalaiset ja media ovat nostaneet esille huolia, jotka liittyvät ympäristöön – esimerkiksi ilmaston muuttumisesta ja roskaantumisesta. Tämän vuoden kuluessa ympäristö- ja vastuullisuuskeskustelu on saanut lisää puhtia, kun niin yhteiskunnalliset päättäjät kuin yrityksetkin ovat osallistuneet siihen entistä aktiivisemmin.

Muovit ja niistä valmistetut tuotteet – siis myös pakkaukset – ovat jo muutamia vuosia saaneet puolustautua ympäristöstä huolestuneiden kansalaisten ja median syytöksiä vastaan. Muovialan toimijoita on syytetty vastuuttomuudesta ja vaadittu muovien kertakaikkista kieltämistä. Median ajoittain melko yksipuolisen vyörytyksen alle joutuneet yhteiskunnalliset päättäjät eli poliitikot ovat kiiruhtaneet osoittamaan äänestäjilleen aktiivisuuttaan tehtailemalle aloitteita, strategioita ja tiekarttoja, jotka sinänsä ovat olleet hyvää tarkoittavia, mutta usein fiilispohjaisia eikä aina loppuun asti harkittuja. Yhteiskuntien itsesäilytysvaisto on onneksemme tehnyt lainsäädäntöprosesseista sen verran hitaita, että kaikkein hurjimmat aloitteet yleensä tasoittuvat ja järkevöityvät prosessin kuluessa.

Yksittäisiä lipsahduksia kuitenkin sattuu ja kertakäyttömuovien haittojen rajoittamiseen tähtäävä single-use-plastics direktiivi eli tuttavallisesti SUP on malliesimerkki sellaisesta. SUP:issa on yhdistetty yksi materiaali ja yksi käyttötapa loppuun asti harkitsemattomalla tavalla ja kovalla kiireellä. Lopputuloksena on todennäköisesti erittäin sekava vyyhti kansallisia lakeja, jotka eivät todennäköisesti johda kokonaisuuden eli ympäristön kannalta parempaan lopputuloksen – ja se kuitenkin oli ainoa syy koko direktiiville.

Markkinoilla toimivat yritykset ovat oivaltaneet asiakkaidensa tarpeiden muuttuneen siten, että ympäristöä vähemmän kuormittavien tuotteiden ja palveluiden kysyntä kasvaa nopeammin kuin muiden. Menestyäkseen yrityksen on siis pystyttävä osoittamaan olevansa vastuullinen toimija. Haasteeksi nousee usein vastuullisuuden todistamisen vaikeus. Riittävän yksinkertaisten ja selkeiden indikaattoreiden puuttuessa osa toimijoista voi turvautua ns. viherpesuun eli oikeiden vastuullisuustoimien sijaan tuleekin sanahelinää.

Pakkausalalla vastuullisuus voi tarkoittaa esimerkiksi materiaalitehokkuuden parantamista tai kierrätyksen helpottamista. Tällä hetkellä monet yritykset esimerkiksi viestivät käyttämiensä pakkausten olevan kierrätettäviä. Jatkossa kierrätettäväksi voi kutsua vain sellaisia materiaaleja, joille on todella olemassa kierrätystä käytännössä toteuttava järjestelmä kyseisessä maassa.

Vastuullisuuden pelisääntöjä ja indikaattoreita on siis tulossa – niin lainsäädännön kuin itsesääntelyn eli standardisoinnin kuin myös enemmän tai vähemmän riippumattomien ekomerkkien toimesta. Siihen asti todellisen vastuullisuuden tietävät vain toimijat itse. Vaatimusten ja avoimuuden kasvaessa vain todellinen vastuullisuus tuo kilpailukykyä, sillä viherpesusta kiinni jääneen mainehaitta on todennäköisesti paljon suurempi kuin sillä saavutettu väliaikainen hyöty.

Kiitän kaikkia Pakkaus-lehden lukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivotan hauskaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2020!

Antro Säilä


Pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehdessä 8/2019.

Comments are closed.