Tilaa uutiskirje

Voisiko tie muovien ahdingosta löytyä Ruotsista?

Voisiko tie muovien ahdingosta löytyä Ruotsista?

”Päätimme avautua sen sijaan, että olisimme sulkeutuneet”. Tämä oli tiivistettynä Ruotsin entisen pääministeri Fredrik Reinfeldin vastaus kysymykseen kuningaskunnan menestyksen syistä viimeisten vuosikymmenien aikana.

Ruotsalaiset olivat 1970-luvun lopussa tukalassa tilanteessa: verot olivat korkealla, julkisista menoista suuri osa kului kilpailukyvyttömien teollisuudenalojen tukemiseen, joiden alasajo tapahtui massiivisista tuista huolimatta. Jotain piti siis tehdä ja vaihtoehtoja oli ääripäissä kaksi: suljetaan ovet ja yritetään pitää kiinni mistä voidaan tai avataan markkinat ja luotetaan siihen, että Ruotsin vahvuudet eli mm. turvallisuus, korkea koulutustaso ja toimiva infra tuovat investointeja ja työpaikkoja. Valinta osui jälkimmäiseen – jälkiviisaasti todettuna oikeaan – vaihtoehtoon.
Muovit ja niiden mukana muovipakkaukset on nostettu viimeisten parin-kolmen vuoden kuluessa julkiseen jalkapuuhun. EU:ssakin on puuhattu erilaisia muovinrajoitusregulaatioita, kuten kertakäyttöisten muovituotteiden direktiiviä. Kotimaassakin on kunnostauduttu ja viime vuonna punnerrettiin kasaan maailman ensimmäinen muovitiekartta. Erilaisia muoveja mollaavia uutisia löytyy valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomista ja Yleisradion ohjelmista, jos nyt ei päivittäin niin vähintään viikoittain. Muovien huono maine ja median paine ovat huolestuttaneet kuluttajat niin, että muoveja pidetään syyllisinä oikeastaan kaikkeen ympäristön roskaantumiseen ja muuhun saastuttamiseen.
Kuluttajille tuotteita valmistavat yritykset ovat havainneet asiakkaidensa huolen ja ovat suorastaan rynnänneet tekemään muovilinjauksia ja -strategioita. Useimmiten niissä pyritään vähentämään tai jopa lopettamaan muovien käyttäminen pakkauksissa. Useat muovipakkausten käyttäjät etsivät kuumeisesti kestäviä pakkausratkaisuja nykyisten korvaajiksi.
Samaan aikaan muovien kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti. Kysynnän kasvu perustuu muovien hyviin ominaisuuksiin: keveys, halpuus ja tekninen suorituskyky ja mm. neste- tai kaasutiiviys tekevät muoveista erittäin kilpailukykyisiä. Muovien vuosituotanto on lähes kaksinkertainen verrattuna esimerkiksi puusta valmistettuun selluun. Muovien korvaaminen muilla materiaaleilla olisi erittäin kallista ja materiaalitehotonta sekä osin mahdotonta – ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Muovien suurin ongelma – oikeastaan ainoa ongelma – on käytön jälkeinen elämä. Muoveja osataan kerätä ja kierrättää mutta se on kallista ja vielä osittain tehotonta. Lisäksi kierrätetyille muoveille on hyvin rajoitetusti kysyntää.

EU:n muovistrategia tulee tarjoamaan ratkaisuja vuoteen 2030 mennessä mm. kierrätysmuovien markkinan kehittämisen ja kierrätyskapasiteetin kasvattamisen muodoissa. Voi olla, että regulaatiokoneiston tarjoamat ratkaisut tulevat kuitenkin liian hitaasti ja kuluttajien paine ajaa käyttäjät korvaamaan muoveja muilla materiaaleilla, ellei muovien mainetta pystytä kohentamaan nopeasti.

Muoviala kokee tuskaa jouduttuaan syytettyjen penkille ja hurjistuneen yleisön tunnepohjaisten reaktioiden kohteeksi. Monet muovialan toimijat tuntevat kiusausta kääntyä sisäänpäin ja tiivistää omat rivit vihamielistä maailmaa vastaan. Ruotsin 1970-luvun päätösten mukainen avoin yhteistyö kaikkien sidosryhmien kanssa voisi olla kuitenkin parempi vaihtoehto. Laajalla rintamalla tehtävä proaktiivinen työ muovien ympäristömaineen korjaamiseksi on lopulta kaikkien edun mukaista – myös ympäristönsuojelijoiden.

Ruotsalaiset ovat jo ehtineet toimiin muovien osalta: Svensk Dagligvaruhandel eli Ruotsin päivittäistavarakauppa ry on julkaissut viime vuonna oman tiekarttansa fossiilittomaan tulevaisuuteen.

Pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehden numerossa 2/2019

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua