Tilaa uutiskirje

Yrjö Aho, Kotkamills: Tuotekehitys vaatii villejä ideoita

Yrjö Aho, Kotkamills: Tuotekehitys vaatii villejä ideoita

Ihmisten syömistottumusten ennustetaan siirtyvän tulevaisuudessa vielä entistäkin enemmän kohti pikaruoka- ja takeaway -kulttuuria ja siksi maailmalla onkin esimerkiksi valtavat markkinat kertakäyttöisille kahvikupeille. Tämä lisää kuppien ja muiden pakkausten kysyntää samaan aikaan kun erityisesti
muovisiin pakkauksiin kohdistuva regulaatio ainakin Euroopassa kiristyy. Roskaantuminen ja fossiilisista raaka-aineista luopuminen keskusteluttaa globaalisti. ISLA Duo -kuppikartonki on Kotkamillsin kehittämä ratkaisu ongelmaan. Sen kartonki ei sisällä muoveja, fluorokemikaaleja tai vahoja.

Muovin vastaiseen kehitykseen iskee Kotkamills, joka lähti muutama vuosi sitten yrityksen omistajavaihdoksen vauhdittamana kehittämään uudentyyppistä kuppikartongin pinnoitetta. Yritys käänsi muutama vuosi sitten tuotantolinjojensa suuntaa ympäristömyönteisen kuppikartongin valmistukseen. Isla Duo -kartongista valmistetut kertakäyttöiset juomakupit voi lajitella kartonki- tai paperikeräykseen, mutta kupit myös kompostoituvat, jos ne sattuvat joutumaan käytön jälkeen luontoon.
Onko Isla Duossa käytetty pinnoite muovia, niin kuin pakkausalalla kuulee väitettävän?
– Käyttämämme vesipohjainen dispersiopäällyste ei ole muovi. Hajotessaan siitä ei tule mikromuovia, Kotkamillsin myyntijohtaja Yrjö Aho vakuuttaa.

Suomessa on lähes itsestään selvää, että PE-päällystetyt kertakäyttökupit lajitellaan kartonkina. Muualla maailmassa kierrätys ei aina onnistu barrieerina käytetyn PE-muovin erotteluprosessin kehittymättömyyden takia. Sen sijaan Isla Duosta valmistettujen kartonkikuppien arvokas puukuitu saadaan talteen ja kiertoon kaikkialla.

Uusiutuvat materiaalit
– Kotkamillsin kehitystyö tuli hyvään saumaan – olen tehnyt vastaavien projektien parissa töitä jo yli 20 vuotta, eli ei tämä ihan uutta ole, Aho kertoo. Yrjö Aho on tehnyt lähes koko työuransa uusiutuvien materiaalien parissa. Ura pakkausmaailmassa alkoi UPM Simpeleen kartonkitehtaalla, ja jatkui sieltä Walkin Saksan tehtaalle. Siellä hän oli kehittämässä ja myymässä ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, kuten paperipohjaisia jugurttipurkin kansia ja uusia kevyempiä kuppikartonkeja jo 1990-luvun alussa. Simpele ja Walki toivat markkinoille maailman ensimmäisen mekaanista massaa sisältävän kuppikartongin. Konsepti siirtyi sittemmin isommille tehtaille ja on nyt kuppikartongin valtavirtaa Euroopassa. Saksasta ura jatkui taas Stora Ensolle Imatralle, rakkaaseen kotikaupunkiin. – Olen kotiutunut kaupunkiin kymmenvuotiaasta.


Myöhemmin työt ovat vieneet Ahoa pitkiksi ajoiksi ja useaan otteeseen Keski-Eurooppaan, usein saksankielisiin maihin. Sveitsissä vierähti 10 vuotta Stora Enson myyntikonttorin vetäjänä. Viimeiset pari vuotta hän on ollut luomassa Kotkamillsille verkostoa Saksan Heidelbergistä käsin. – Kun talo on tuore, eikä firman tunnettuutta vielä ole, on juostava paljon. Haasteena yrityksillä on nykyisin, että ne ovat haluttomia lähettämään nuorta polvea ulkomaille. Vaativimmat asiakkaat heittävät usein tavarantoimittajan edustajalle testikysymyksiä. – Jos niihin ei osaa vastata, asiakas ei ota ollenkaan vastaan uudelta kuullostavan yrityksen edustajaa.
– Isot brand ownerit käyvät kyselemässä, milloin pääsemme muovista eroon. Kotka on toistaiseksi maailmassa ainoa, joka tekee yhdellä koneella tämäntyyppistä barrieerikartonkia, eikä vastaavanlaista tehdä maailmassa missään muualla. Maailmalla käytävä keskustelu muoveista ja mikromuoveista vie asiaamme eteenpäin tällä hetkellä. Ehkä rinnalle saattaa joku olla kehittämässä vastaavaa tuotetta, mutta olemme työssä edellä muutaman vuoden.


Koneet haasteena alussa
Miten Kotkamillsillä menee? Kiinnostusta ollut, mutta onko kauppoja? Onko tuote jo valmis?
– Kotkamillsin innovaatiolle on nyt muovikeskustelun räjähdettyä käsiin entistäkin enemmän kysyntää. Alalla on kuitenkin monia isoja ja pitkään toimineita brändejä.
Isla Duon haasteena olivat alkuvaiheessa kuppikoneet.
– Koneita piti ajaa hieman eri tavalla kuin muovikartonkia käytettäessä; sittemmin ero on pienentynyt. Esimerkiksi maailmanlaajuiset kahvila- ja pikaruokaketjut ovat hyvin kiinnostuneista uudesta tuotteesta.
Sen sijaan toisen Kotkamillsin tuotteen, Aegle-taivekartongin sisäänajo sujui nopeasti. Sen laatu on samalla tasolla tai jopa parempi kuin kilpailijoiden kartongit.


Kehittäminen on marginaalityötä
Lähes kaikki kehitystyö syntyy Yrjö Ahon mukaan marginaalissa.
– Isojen asioiden kehittämiseen tarvitaan vain pari hullua. On johtajuuskysymys, millaista hulluutta isot johtajat sietävät, hän sanoo.
– Totta kai sekin vaikuttaa, mitä osakkeenomistajat odottavat 5–10 vuoden kehitykseltä. Kartonkiteollisuudelta on tullut todella vähän uutuuksia.

Tulevaisuuden ruuat pakataan yhdistelmään
Aho huomauttaa, että muovisten, vaikkapa syvävedettyjen pakkausten korvaaminen olisi täysin mahdollista erilaisia barrieereja ja peruskartonkia yhdistämällä.
– Pitkällä juoksulla uskon, että kehitys menee tähän. Näiden pakkausten materiaali koostuu 80–90 prosenttisesti kartongista. Se, millaisia primääripakkauksia kartongista tehdään, jää pääosin kuitenkin seuraavan sukupolven jutuksi.
Tämän havaitsee silmäilemällä ruokakaupan liha-, eines-, juusto- ja meijerituotteiden hyllyjä.
– Siellä näkee, millaiset markkinat ruokapakkauksille on. Teollisuus on ollut laiska kehittämään uudenlaisia ratkaisuja. Nyt suurin osa näiden tuotteiden pakkauksista on muovia, mutta tulevaisuus on Kotkamillsin tapaisten materiaalien näissäkin tuotteissa, Aho uskoo.


3 kysymystä

Mikä on suosikkipakkauksesi?
Fazerin Sininen suklaalevy, sen brändi on niin hyvin hoidettu. Suosikkimakuni suklaalevyistä on hasselpähkinä. Pakkauksen alumiinikääre, joka on suklaan aromin säilymiselle tärkeä, olisi ehkä pitkässä juoksussa korvattavissa.

Mistä pakkauksesta et luovu?
Yhden litran tomaattimehusta nestekartonkipakkauksessa. Se on vain niin hyvää.

Miten kierrätät?
Kierrätän pakkaukset hyvin huolellisesti. Osan tavarasta voi jopa polttaa omassa uunissa. Suomessa pakkausten kierrätys toimii hyvin.

Artikkeli on julkaistu Pakkaus-lehden numerossa 2/2019

No Comments Yet.

Kommentoi julkaisua