Hanna Lehtonen, HKScan: Tiukemmat ympäristötavoitteet kuin EU:ssa
HKScanin strategiassa vastuullisuudella on valtava merkitys. Tavoitteena on saavuttaa oman tuotannon hiilineutraalius vuonna 2025 ja koko ketjun osalta siihen olisi tarkoitus päästä 2040. Pakkaukset tukevat toteutumista kolmella isolla tavoiteella, jotka pitää saavuttaa vuoden 2025 loppuun mennessä: kaikkien pakkausten pitää olla sataprosenttisesti kierrätyskelpoisia, muovin käyttöä on vähennettävä 20 prosentilla ja hiilijalanjälkeä alennettava samoin 20 prosentilla. Alan henki on, että aikataulutavoitteet asetetaan vielä EU-tavoitteitakin tiukemmiksi.
Miten strategiaa pitää lähteä haukkaamaan, jotta tavoitteet saavutetaan, HKScanin pakkauskehitysjohtaja Hanna Lehtonen?
– Jokaisessa toimintamaassa on laadittu omat tiekartat. Eri maissa on katsottu, millaisia tuotteita ja pakkauksia on eniten ja mitä niiden pakkauksille on tehtävissä. Nykyhetken tarkastelusta johdetaan tavoitteet, hän kertoo.
Kaksi seuraavaa vuotta yrityksessä on tarkoitus rakentaa teknistä kyvykkyyttä, tarkastella markkinoiden materiaalitarjontaa ja tehdä testejä linjoilla tuotteiden kanssa. – Uskomme, että parin vuoden sisällä valikoimaa on tullut lisää. Testaamme uusia materiaaleja, rakenteita ja ratkaisuja.
Maailma on kuitenkin haastava. Jos nyt tavoitellaan vain sellaisten pakkausten käyttöönottoa, jotka tällä hetkellä ovat esimerkiksi kierrätyskelpoisia, jää varsinainen kehitystyö tekemättä.
– Kokonaisuutta on tuupattava eteenpäin niin, että pienikin parannus on askel oikeaan suuntaan. Kerralla hommaa ei voi ratkaista, on valittava pieniä oikeansuuntaisia askelia ja hankittava kokemusta. Ilman kokemuksia asioita on vaikea isossa mittakaavassa monistaa.
Tästä esimerkkinä on Kariniemen ja Maakarit-makkaratuotteiden lanseeraus Wipakin valmistamassa Woodly-pohjaisessa materiaalissa. Pakkauksen hiilijalanjälki aleni puupohjaisen muovimateriaalin avulla yli 50 prosenttia.
– Katsomme, että olemme yhdessä matkalla, jonka jokaisessa vaiheessa kerätään oppeja tulevaisuutta varten.
Hanna Lehtonen muistuttaa, että esimerkiksi kierrättäminen on mahdotonta, jos ei ole massaa, jota kierrättää, tai jos ei ole nielua, joka ottaisi materiaalin vastaan.
– Kovapakkausten kierrätys on pääosin pysytty järjestämään, mutta käytännössä kaikissa laminaateissa on haasteita.
Vaihtamalla paranee
Yksi HKScanin uusimmista pakkausuudistuksista Suomen markkinoilla on jauhelihapakkausten vaihtuminen alusta-kansiratkaisusta flowpack-pakkaukseen. Uudistus vähensi tarvittavan muoviraaka-aineen määrää 71 prosentilla entiseen verrattuna, ja tilaa säästyy niin logistiikassa kuin kotien lajittelupisteissäkin. Isovolyymisen tuotteen kohdalla tarvittavan materiaalimäärän kokonaisvähennys on vuositasolla merkittävä – noin 50 tonnia vuodessa.
Pussipakkaukset, jotka pitävät lihan kuohkeana, ovat tulleet jäädäkseen. Ensin flowpackeihin alettiin pakata jauhelihoja. Tänä syksynä myös siipikarjatuotteita aletaan pakata vastaavanlaisiin. – Meidän tarvitsi lisätä ensin konekantaa.
Materiaalinsäästöesimerkkejä on muitakin. Kun Ruotsissa suurimman
HKScan-tuotteen Scan Falukorvin muovipakkaus vaihdettiin kartonkipakkauksena lajiteltavaksi paperi-muovilaminaatiksi, hiilijalanjälki väheni 70 prosenttia. Koska tuotetta myydään miljoonia, muovin vuosikulutus väheni 22 tonnia. Massatuotteiden pakkausparannuksilla on isoin vaikutus kokonaisuuteen.
Miten määritellään kierrätettävyys?
Seuraava kehityssteppi on saada edellä mainitun flowpackin materiaali kierrätyskelpoiseksi. HKScanissa kierrätyskelpoisuus on määritelty siten, että jos pakkausmateriaali on teoreettisesti ja teknisesti mahdollista kierrättää eli kierrätysinfra on olemassa, se lasketaan kierrätyskelpoiseksi.
– Tämä on huono kompromissi, mutta koska virallista määritelmää ei ole, elämme tämän tulkinnan mukaisesti, kunnes parempi on olemassa. ”Tulisi välttää” -periaatteen mukaan on hankalaa tehdä kehitystyötä, kun tuoteturvallisuuden ja vallitsevan infran kannalta vaihtoehtoja ei ole olemassa. Vuoropuhelua käydään aktiivisesti tällä hetkellä alan toimijoiden kanssa kaikissa maissa, koska määritelmää on saatava tarkennettua ja yhteistyötä lisättyä, jotta materiaalit saadaan myös todellisuudessa kierrätettyä uuteen käyttöön EU:n tavoiteasetusten mukaisesti. Toive yhteistyölle on alalla suuri, koska se vaatii meiltä kaikilta aivan uudenkaltaista aktiivisuutta, Hanna Lehtonen toteaa.
Kustannukset kuitenkin jarruttavat uusien materiaalien käyttöönottoa. Kierrätettävät materiaalit saattavat olla 15–20 prosenttia kalliimpia, pahimmillaan jopa monta kertaa kalliimpia kuin tällä hetkellä käytössä olevat.
– Se on paljon rahaa. Parin vuoden sisällä tulee varmasti lisää tarjontaa, ja sitä kautta kulutkin toivottavasti voivat tulla alaspäin, Lehtonen uskoo. – Kustannuspaineet ovat valtavat, kun samalla on odotettavissa myös materiaalien kierrätyskustannusten nousu.
Uusiutuvia raaka-aineita
– Kun aikomuksena on ottaa isommassa mittakaavassa uudenlainen materiaali käyttöön, on ennen lanseerausta oltava varma, että pakkausmateriaali kestää koko ketjun. Pakkauksen perustehtäviä ei tule tässä huumassa unohtaa.
Uusien vaihtoehtojen käyttöönotto on aina haastavaa. Testaaminen aloitetaan pienellä määrällä ja etsitään konesäätöjä. Jos pakkauksen muodostaminen ei onnistu, kokonaisuutta kehitetään ja tehdään tarvittavia muutoksia.
– Näitä kierroksia saattaa tulla useampia. Aloitamme myös säilyvyystestien tekemisen heti, kun on saatu saumattuja tuotteita ulos linjastolta.
Oman vaikeutensa testaamiseen tuo tarve pysäyttää käynnissä olevat linjat testausta varten. Myös korona on tuonut testaukseen omat mutkansa.
– Olisi hienoa, että testauksessa olisi paikan päällä teknistä tukea joko kone- tai materiaalinvalmistajalta tai molemmista. Nyt tuotantotiloihin ei voi tulla vieraita.
Korona on aiheuttanut myös Hanna Lehtoselle erikoisen tilanteen. Koska ruokatalossa on oltava erityisen tarkkana pandemian torjunnan kanssa, ovat kontaktit kollegoihin olleet minimissään.
– Olen käynyt tehtaalla yhteensä neljä kertaa, sanoo Lehtonen, joka aloitti
HKScan-konsernin pakkauskehitysjohtajana tämän vuoden vaihteessa. Esimiestään hän ei ole tätä kirjoitettaessa kesällä vielä tavannut kasvotusten kuin kerran. Tiimistä hän on tavannut kaksi kollegaa.
Tavoitteista ei kuitenkaan tingitä.
– Haasteena on se, että olemme etupellossa lainsäädäntöön nähden. EU:n muovistrategiassa on määritelty, että kaikkien muovipakkausten tulee olla uudelleen käytettäviä tai kierrätyskelpoisia vuonna 2030. Olemme asettaneet aikataulutavoitteet tiukemmiksi, mutta se on alan henki tällä hetkellä, Hanna Lehtonen huomauttaa.
– Alkupään ketjut, brändit ja kauppa ovat lähteneet kunnianhimoisiin tavoitteisiin ja voisi jopa kysyä, ovatko tavoitteet turhankin kunnianhimoisia, kun terminologia, menetelmät ja ketjun loppupää ei ole valmis. Maali on ikään kuin asetettu, mutta väylä sinne on tosi epäselvä.
Kiristyvä sääntely
kasvattaa kustannuksia
Vastuullisuusasioita siis mietitään paljon, mutta isoa kelkkaa ei voi kääntää liian nopeasti. – Pakkauksiin kohdistuu tällä hetkellä valtava määrä uutta sääntelyä, erilaisia toimenpidesuunnitelmia ja sitoumussopimuksia. Tällä hetkellä kukaan ei taida hahmottaa tulossa olevan sääntelyn kokonaisuutta.
Pakkausten käyttäjille kierrätyksestä, roskaantumisesta ja muista mahdollisista säännösten kiristymisistä on tulossa valtavat kustannuspaineet. – Tulossa on kustannuksia, joiden määrää ei vielä tiedetä. Ne toimivat motivaattorina kaikille yrityksille liikkua oikeaan, mieluiten samaan suuntaan. Kunhan saataisiin säädösviidakosta selvää, että tiedettäisiin, mitä halutaan ja mitä voidaan tehdä. Perimmäinen syy sääntelytulvalle on toki ollut jalo, Hanna Lehtonen toteaa.
Edelleenkään ei esimerkiksi ole selvää, mitä SUP-direktiiviin kuuluu. – Meillä on aika vähän tuotteita, jotka SUP:n piiriin kuuluvat, mutta esimerkiksi annossalaatit ovat yksi eniten kasvavista tuoteryhmistä. Niiden aterimiksi tarvitaan puuhaarukat, mutta ovatko ne hyväksi? Ne eivät ole kotimaisia ja lajitellaan sekajätteenä.
Mutta on sääntelytulvasta seurannut jotain hyvääkin.
– Säädösviidakko ja sen sekavuus on pistänyt pakkausalan puhaltamaan yhteen hiileen. Ala pyrkii selviytymään yhdessä. Tämä myös yhdistää eri pakkausmateriaaleja. Muoviin kohdistuu kaikkein suurimmat paineet, vaikka sillä ylivertaisena materiaalina on niin iso merkitys ruokaketjussa.
HKScanissa koetaan, että heillä isona pelurina on vastuu olla mukana kehitystyössä. – Yhdessä tekemällä tulee hyvä lopputulos, meidän kaikkien pitää kävellä samassa rivissä käsi kädessä ja tehdä oikeita asioita.
Kierrättämistä pitää kehittää vielä paljon ennen kuin vaadittavat muovimäärät saadaan kokoon Suomessa. Hanna Lehtonen istuu Suomen Uusiomuovi Oy:n hallituksessa ja tietää, että tavoiteltuihin määriin ei päästä pelkkiä kuluttajapakkauksia keräämällä. Tarvitaan myös yrityspakkausten keräyksen tehostamista ja tehokasta lajittelua.
Kuluttajakeräysverkoston tihentäminen ei ole ratkaisu. – Jokaisen aktiivisuutta vaaditaan, jotta jäte kiertää oikeaan paikkaan. Laitoslajittelussa tarvitaan tulevaisuudessa yhä tarkempia lajittelumenetelmiä.
Kuluttajille pyritään tuomaan jatkossa mahdollisimman helposti lajiteltavia pakkauksia. HKScanilla on tulossa Via-tuoteperheeseen tuorekeittoja, jotka pakataan Paccorin DuoSmart-pakkauksiin – muovipikareihin, jota irrotettava kartonkivyöte tukee.
– Ratkaisulla saadaan muovin määrää vähennettyä niin, että pakkaus pysyy tukevana ja saumaaminen onnistuu kaasutiiviisti. Aina kun tuodaan uusia tuotteita markkinoille, kannattaa miettiä pakkaus vastuullisuuskulmasta.
– Toinen kysymys on, mitä kerätyllä muovilla tehdään. Tarvitaan nieluja eli uusia, innovatiivisia käyttökohteita, muitakin kuin tiskiharjat ja terassilankut, kärjistää Lehtonen.
– Yhdessä pitää miettiä, mille olisi kysyntää ja mille sitä pitäisi alkaa rakentaa. Nyt nieluja tuntuu olevan vain tietyntyyppiselle materiaalille. Elintarvikemaailma tulee aina tarvitsemaan barrieereja, jotta tuotteet säilyvät ja ruoka on turvallista. Eikä voida ajatella, että muutamassa vuodessa konekanta pystyttäisiin uusimaan sellaisille materiaaleille sopiviksi, joita ei vielä ehkä ole edes olemassa. Tarvitaan yhteistyötä.
Ei pelkkää lihaa
HKScanin strateginen tavoite on kasvaa monipuoliseksi ruokataloksi. Tuotevalikoimaa kehitetään yhä monipuolisemmaksi.
– HKScanissa satsataan esimerkiksi aterioiden kehittämiseen. Olemme tuoneet markkinoille myös kasvipohjaisia tuotteita. Ruokailutottumukset muuttuvat ja pyrimme siihen, että tarjontaa olisi mahdollisimman monille. Teemme entistäkin vastuullisemin sen mitä nyt teemme, kaikissa niissä kohdissa, joihin pystytään vaikuttamaan, ja samalla kasvatamme monipuolisen ruokatalon valikoimaa.
Yrityksen halu toimia vastuullisesti näkyy siten, että erityisesti lihantuotannon kysymyksistä on viestittävä avoimesti.
– Suomessa tuotannon vastuullisuus on hyvässä jamassa ja toimet ja teot otetaan vakavasti vastaan. Uutena työntekijänä on ollut ilo huomata, miten paljon alkutuotannossa tehdään hyvää.
Hanna Lehtosen mielestä vastuullisuutta on kiinnittää huomio ruokahävikkiin kunnioittamalla ruokaa.
– Syö kaikki, mitä ostat ja mitä lautasella on. Ruuasta ei saisi tehdä liian isoa mörköä.
Eri maa, eri mieltymykset
Se, mistä kuluttajat pitävät Suomessa, ei välttämättä päde muualla. Eri maissa suositaan erilaisia pakkauksia. – Kaikilla markkinoilla ei pidetä jauhelihasta flowpackissa, ja esimerkiksi Ruotsissa kaikki Scan-brändin alla myytävä jauheliha pakataan tuubipakkauksiin.
– Tuubipakkauksen etuna on, että se lisää tuotteen myyntiaikaa lähes puolella. Flowpakissa myyntiaikaa on kymmenen päivää, kun tuubissa se on 16–17 päivää.
Suomessakin on jauhelihan pötköpakkauksia markkinoilla, mutta ne eivät ole yleistyneet.
Ruokatalossa tutkitaan myös indikaattoritarroja, joilla voidaan tarkastella tuotteen oikeaa tilaa. – Tarvitaan vielä paljon kehitystä, että niiden käyttö päästään aloittamaan, mutta kehitystä tapahtuu ja maailmalla on aiheesta paljon pöhinää tällä hetkellä. On haastavaa, miten niiden käyttö voitaisiin teknisesti toteuttaa tuotteessa ja niillä mitattaisiin juuri oikeita asioita.
Valtava konekanta
Isossa ruokatalossa on satoja tuotteita. Niitä käsittelemään tarvitaan huikea määrä pakkauskoneita.
– Skannaamme parhaillaan konekantaamme, ne kaikki ovat erilaisia ja eri-ikäisiä. Kaikilla kuitenkin pitäisi pystyä saumaamaan vaadittavissa lämpötiloissa uusia materiaaleja, niiden pitäisi kestää painetta, stanssausta ja säätöjä.
– Kone voi pyöriä ainakin 15–20 vuotta, ja on meillä 30 vuottakin vanhoja koneita. Investoimme jatkuvasti pakkauslinjoihin.
Pakkauskehitystyössä on hallittava isoja kokonaisuuksia. Asioita on osattava yhdistää.
– Mitä materiaaleilta haluttaisiin, mitä on olemassa, mitä voidaan nyt testata ja millainen tuleva konekanta on. Pitää osata lähettää konetoimittajille testiin vielä keskeneräisiä materiaaleja, joiden kustannuksistakaan ei ole vielä tietoa. Turvallista ruokaa pitäisi saada maailmalle pakkauksissa, jotka kestävät ja joissa ruoka säilyy ja jotka on helppo hävittää. Ne eivät saa maksaa paljoa, mutta tuote pitää olla nätisti esillä, kuvaa Lehtonen pakkauskehittäjän työtä yli 20 vuoden kokemuksella.
– Kun tulin alalle, en voinut kuvitellakaan, kuinka monimutkaiseksi pakkausteollisuuden kokonaisuus on menossa.
3 Kysymystä
Hanna Lehtonen
Mikä on suosikkipakkauksesi?
Pidän flowpack-jauhelihapakkauksesta, koska siitä tulee niin vähän roskaa. Käytämme kotona paljon jauhelihaa, joten sillä on iso merkitys.
Mistä pakkauksesta et luovu?
En luovu pantillisesta vesipullosta, sellainen on minulla aina mukana. Kun pullon ostaa silloin tällöin voi sen täyttää muutaman kerran uudelleen ja sitten viedä pullonpalautukseen. Pullon painopiste on hyvä, ja se on käteen sopiva. Haluan ostaa käytännöllisiä ja kierrätettäviä pakkauksia.
Miten kierrätät?
Meillä on naapurin kanssa yhteiset monilokerokeräysastiat, joissa toisen roskakatoksessa on lasi, metalli, alumiini, muovi, ja toisella seka- ja biojäteastiat. Opettelua on tarvittu, että oikeat tavarat päätyvät oikeaan astiaan. Olen saanut olla poliisina ja ärsyttävänä naapurina. Siirtelen tavaraa astiasta toiseen ja viestittelen ohjeita naapuriin. Parin vuoden jälkeen homma alkaa jo sujua.
Artikkeli on julkaistu Pakkaus-lehdessä 5–6/2021.
