Tilaa uutiskirje

Kuidun uudet sovellukset Ali Harlinin agendalla

Kuidun uudet sovellukset Ali Harlinin agendalla 

Ali Harlin kertoo vapautuneensa juuri haastattelusta ja kertoo päätään pyöritellen toimittajan olleen omasta mielestään jymyuutisen jäljillä. Kasvomaskeista on löytynyt matoja, ja lehtijuttuun halutaan professorin kommentti. Harlin on saanut nähdäkseen mikroskooppikuvan, johon toimittajan tieto viittaa. Mikroskooppikuvan madonnäköiset luikerot Harlin on tunnistanut  tekstiilikuiduiksi, jotka ovat liikkuneet ilmavirran vaikutuksesta. Juttu kommentteineen päätyy seuraavan päivän lehteen.  

Pakkausalan, sekä kuitupakkausten että muovien asiantuntija Ali Harlinista on korona-aikana tullut myös maskiasioissa toimittajien luottohaastateltava. Haastattelupyyntöjä tästäkin aiheesta on riittänyt VTT:n professorilla, joka osaa selkeällä, ymmärrettävällä ja suorasanaisella tavalla selvittää asioita ja niiden taustoja suurelle yleisölle.  

Miten pakkausalan asiantuntija on päätynyt median luottomieheksi myös maskiasioissa, selviää Harlinin historiasta.  

Aikanaan Harlin on opiskellut kemian tekniikkaa Teknisessä korkeakoulussa pääaineenaan polymeeriteknologia. – Luin myös sellun pitkänä, eli jo siinäkin vaiheessa keskityin kahteen kokonaisuuteen.  

Valmistumisen jälkeen tie vei Neste Chemicalsille eli nykyiseen Borealikseen, jossa kului toistakymmentä työvuotta. 

– Sinä aikana kehitettiin Borstar-prosessi tai parikin versiota siitä. Borstar on yksi maailman johtavista polyolefiinimuovien valmistusprosesseista. Olen ollut aika syvällä petrokemiassa, hän kommentoi. 

Sen jälkeen Nokia osti Harlinin rakentamaan kaapelikoneita tietoliikenneverkkojen kasvaessa. 

- Pyörin aikani pitkin poikin itäistä pallonpuoliskoa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on mukavampi olla perheen kanssa samassa osoitteessa.  

Loikka verkonrakennuksesta maailmalta oli aikamoinen kuitumateriaalitekniikan professoriksi Tampereelle – nyt tie vei Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Pian yhteisprofessuuri VTT:n kanssa toi miehen Otaniemeen ja sieltä edelleen metsäteollisuuden keskuslaboratorioon KCL tutkimusalueen johtajaksi.  

- Sieltä palasin VTT:lle, jossa olen viettänyt tämän vuosituhannen miettimässä, mitä kuidusta valmistettaisiin, kun paperi ei enää mene kaupaksi.  

Vastaus on aika selkeä: pakkauksia.  

Polyolefiinit syntilistalla 

Harlinin alku-uralla kehitetyt uudet materiaalit bimodaali-polyeteeni ja -polypropeeni ovat nyt isoja juttuja myös pakkauksissa. – Niillä saavutettiin materiaaliparannuksia, joilla jopa puolitettiin pakkauksen paino. Nyt materiaalia valmistavia tehtaita on Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Itävällassa, Kiinassa ja USAssa.  

- Syntilistallani on 8,5 miljoonaa tonnia polyolefiinejä vuodessa. Olihan siellä muitakin tekemässä, mutta jos keksisin tänään vaihtoehdon muoville, en ole ihan varma ehtiikö se kasvamaan yhtä suureksi omana aikanani. Kovaa pyrkimystä kuitenkin on, Harlin nauraa. 

Tällä hetkellä biopohjaisten pakkausten kehittämisen sijaan keskitytään enemmän kierrätettävyyden parantamiseen sekä muovien ja kuitumateriaalien yhdistämiseen.  

Nykyisin Ali Harlinin työt ovat liukuneet enemmän Suomen Akatemian hankkeisiin, joita on meneillään useita. Yksi tärkeimmistä on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Package Heroes.  
– Tämäntyyppisissä hankkeissa ei enää niinkään tutkita materiaaleja, vaan pyritään tekemään ymmärrettäväksi päättäjille, mitä pakkaaminen on, mitä se vaatii ja mitä kestävyys oikeasti on. Eli materiaalikehityksestä on edetty systeemitasolle.  

Harlin on mukana myös tutkimuskokonaisuudessa, joka keskittyy pandemioiden teknologisiin, käyttäytymistieteellisiin ja yhteiskunnallisiin suojausratkaisuihin. Hankkeessa kehitetään muun muassa teknologioita henkilösuojauksen parantamiseksi, pyritään ymmärtämään ihmisten suojauskäyttäytymistä sekä kehitetään poikkitieteellisesti keinoja, joilla huoltovarmuus Suomessa voidaan varmistaa. – Näitä tutkitaan ennen seuraavaa pandemiaa, että emme olisi enää samanlaisessa juupas-eipäs keskustelussa kuin nyt, Harlin toteaa.  

Kolmas tutkimusohjelma, jossa Ali Harlin on mukana, on Akatemian lippulaivaohjelma FinnCeres, jossa etsitään selluloosan uusia ominaisuuksia, jotain mikä ylittää lisäarvollaan paperin ja kartongin.  

Kaikesta ei voi kertoa julkisesti.  

- Pyörimme mm. nanoselluloosan ympärillä. Pakkausmateriaalien isot haasteet hapen ja rasvan pidätyskyvyn parantamiseksi biomateriaaleilla ovat mahdollisia jo nykyisillä tekniikoilla, kuten ohutfilmillä, mutta kuinka siepata haitta-aineita tai tehdä ikkuna joka ei valon läpäisyllään pilaa tuotetta onkin jo isompi haaste, pyörittelee Harlin vastaustaan kysymykseen, mitä ohjelmassa tutkitaan.  

Tutkimuksessa on kuitenkin edetty isoin askelin.  

- Nyt 10 vuotta sitten tehdyt satunnaiset harakanvarpaat muistikirjassa alkavat olla jo menossa demovaiheeseen tai jopa ylös skaalausvaiheeseen.  

VTT on monessa mukana ja Harlin arvioi, että viime vuosina julkistetuista metsäteollisuuden hankkeista noin 70 prosentissa VTT:llä on ollut osuutta asiaan. Tämä näkyy myös VTT:n rahoituksessa, jossa yrityksiltä tulevan rahan osuus kasvanut.  

- Aikaisemmin noin kolmasosa VTT:n tutkimuksesta rahoitettiin maksullisella tutkimuksella. Nyt suora budjettituki on pienentynyt ja yritysten osuus kattaa pian jo lähes puolet toiminnan kuluista. Samoin on kasvanut EU-rahoituksenkin siivu. 

Koronapandemiasta huolimatta töitä on pystytty tekemään normaalitahdilla. − VTT:n toiminta kehittyy jatkuvasti yhä kansainvälisemmäksi. Olemme erikoistapaus, sillä monet kilpailijat ilmoittaneet, etteivät voi tehdä tällaisena aikana töitä, mutta meillä on ollut koko ajan täysi miehitys päällä. Tilanne on raskas, mutta ei mahdoton.  

Harlin ennustaa, että tämä pandemia ei ole viimeinen koettelemus, ihan yhtä vähän kuin se on ensimmäinen. – Eivät nämä mitään Egyptin vitsauksia ole, vaikka ainahan joku maailmanloppu on ollut käynnissä, ydinpommi tai happosateet vai loppuvatko kalat merestä. Ilmaston lämpeneminen on tämän vuosikymmenen todellinen agenda. 

Kaikki vaikuttaa toimiympäristöömme. − EU on julkistanut Green Dealin, joka on monialainen ympäristötekijöitä huomioiva ohjelma ja samaan aikaan elpymisrahat kytketään sen seuraamiseen. Tämä sitouttaa toimialoja mm. SUP-direktiivin tavoitteisiin. Silti vapaaehtoinen sopiminen olisi parempi kuin tiukka lainsäädäntö, sillä että teknisessä ja kaupallisessa toimintaympäristössä tulee tapahtumaan monta innovaatiota 2020-luvun aikana, uskoo Harlin.  

Näivetystauti Suomessa 

Mutta on meillä omia, kotikutoisiakin haasteita. Sellaiseksi Harlin kutsuu suomalaista näivetystautia, jossa veronmaksajien määrä ja talous pienenee, eikä kilpailukyky jaksa kasvaa.  

– Pitäisi tehdä todella paljon ja kestävästi, että saataisiin aitoa kasvua aikaiseksi. Eiväthän keskustelut maan ja metsän käytöstä, ympäristön likaantumisesta ja vaikkapa mikromuoveista ole mihinkään hävinneet pandemian aikana. Suomi pystyy uusilla ja älykkäillä tuotteilla ratkaisemaan ongelmia maailmanmarkkinoilla. Bulkkia ei sinne kannata työntää, vaan valikoidusti tehdä vähän parempaa. Lisäarvo takaa, että raaka-aine ja tulot riittävät jatkossakin.  

Pakkaamisen kohdalla tämä tarkoittaa Harlinin mukaan, että perustuotteiden sijaan vientiin pitäisi tarjota pidemmälle jalostettuja tuotteita. Näin vaikka asiakasmarkkinat ovatkin kaukana. Tulevaisuudessa saatamme tarjota esimerkiksi muovinomaisia selluloosatuotteita, kuten kirkkaita filmejä tai syvävedettävää kartonkimateriaalia. Tällä hetkellä tehdään paljon myös kuituvalostekniikan ympärillä, eli tutkitaan tapoja saada kananmunakennosta kehittyneitä pakkauksia. Tärkeitä ovat lisäksi erinäiset flexpack- ja barrieer-materiaalien kehittäminen, muovien kierrätyksen ongelmien ratkaisu, Harlin vihjaa tulevista sovelluksista.  

- Tämä tulee olemaan paitsi materiaalivientiä, myös teknologiavientiä tuotteiden osana. Olemme jo nyt ihan aito teknologian ja tietotaidon viejä. 

Vähentäminen ja uudelleenkäyttö 

Muovin uudet ratkaisut ovat VTT:n näkövinkkelistä keskeisiä: esimerkiksi muovien kemiallisen kierrätyksen kehittäminen ja digitaalisten ratkaisujen kytkeminen kierrätykseen, samoin kuin jätehierarkiassa kierrätystäkin korkeammalle nostettu uudelleenkäyttö. 

- Kertakäyttömuovin paine on ruuan ulosmyynnin ja pikaruuan pakkausten puolella. Pakkauksia on jo kevennetty ja kehitetty pitkälle, eikä siellä ole enää paljon vähennettävää.  

Asiat muuttuvat Harlinin mukaan erilaiseksi, kun on otettu käyttöön uusia palvelualustoja, kuten Foodora, Wolt tai Etelä-Euroopassa vahvaa jalansijaa jo saanut Uber-food. Hän odottaa kiinnostuneena, jos ruokaketjussa ratkaistaan uudelleenkäytettävät pakkaukset, miten terveys- ja hygieniakysymykset. Valmista ratkaisua ei vielä ole ja Harlin heittääkin ilmaan ajatuksen metallin takaisintulosta.  

– Armeijan pakki kestää loputtomasti kovaakin käyttöä. Näitä mietitään ja tutkitaan. Selvää kuitenkin on, että mitä tiiviimmin me asumme kaupungissa, jossa alakerrassa on kaikki palvelut, sitä vähemmän tarvitaan keittiötä. Mitä enemmän neliöt kallistuvat, sitä vähemmän tilaa liikenee keittiölle.  Asuntoneliön hinta siis vaikuttaa siihenkin, millainen pakkausratkaisu tarvitaan.  

Netti muuttaa myös ruuan vähittäiskauppaa. Ruuan kotiin toimittaminen perustuu hyvään pakkaukseen, joka on logistisesti tehokas. Mutta pitääkö se tehdä kuten kuluttaja nyt keräilemällä kaupassa toimituslaatikoihin.  Harlinin mukaan nykyinen kulutustrendi, jossa ostetaan valmista ruokaa ja napataan kahvimuki mukaan, vahvistuu. Samoin moninaiskäyttäytyminen lisääntyy. – On sunnuntaikokkeja ja lomaekoilijoita, joilla mökillä pitää olla porkkanapenkki, mutta käytännön arjessa Woltin tilaaminen onkin ihan kivaa.  

- Elämä koronan jälkeen ja kun pitäisi saada kasvua aikaan, ei esimerkiksi muovitiekartan ja SUP-direktiivin tavoitteita ei ole ollenkaan niin helppo saavuttaa kuin ne olisi voitu saavuttaa ennen koronaa. 

Näe mitä ostat 

Sisällön näkyminen ruokapakkauksissa on tärkeää, se vaikuttaa päätökseen: ei sikaa säkissä. Siksi kuitupakkauksissakin pitäisi nähdä sisältö. – Näitä on jo, mutta muutaman vuoden sisällä tulee lisää tarjontaa. Pakkausfilmi on yksi nopeimmin kasvava muovin käyttöalue. Kun markkina kasvaa, löytyy uusia mahdollisuuksia sellufilmeille. Näitäkin kehitetään myös VTT:llä yritysyhteistöinä.  


3 Kysymystä

Ali Harlin

Mikä on suosikkipakkauksesi?

No ihanan paheellinen suklaarasia tietysti. Se on eksklusiivinen, yleensä kuidusta valmistettu pakkaus, joka varmasti tuo tuotteelle lisäarvoa. 

Miten kierrätät?

Kierrätykselle kyllä! Kierrätän pahvit, paperit, muovit, lasin, metallin ja kinkunrasvankin. Selvittelin juuri taloyhtiön puolesta, kun muovin kierrätyspönttöjen tyhjennysvälit eivät enää riitä. Yleisroskiksia on saatu kuitenkin poistettua.  

Mistä pakkauksesta et luovu?

Pahvikupeista, joita kuluu nyt vähemmän, kun ei ole automaattia vieressä. Kartonkikuppi ei ole kertakäyttöinen, siihen voi hakea automaatista myös santsikupin.  

Tanskalaisessa SUP-roskien vertailututkimuksessa kartonkikupit eivät edes mahtuneet raportoitujen rantaroskien listoille, joten onko direktiivissä kysymys vain periaatteista? Jos kaikki tasapäistetään, sillä ei ole ohjaavaa vaikutusta ja tilanne on niin kuin aina ennenkin, paitsi että EU kerää veroa. Oletus siitä, että ihmiset opittuaan juomaan kahvia koska ja milloin tahansa, luopuisivat siitä. Se on kuvittelua, eikä niin tule käymään. Säännön on taitanut kirjoittaa ihminen, joka käy vain ravintolassa katetun pöydän ääressä. Sellainen maailma kuitenkin meni jo. 

Artikkeli on julkaistu Pakkaus-lehdessä 3/2021.

Comments are closed.