Tilaa uutiskirje

SPY:n lausunto ympäristöministeriön lausuntopyyntöön VN/538/2019–422: Ehdotukset jätealan asetuksiksi (EU:n jätesäädöspaketti)

SPY:n lausunto ympäristöministeriön lausuntopyyntöön VN/538/2019–422: Ehdotukset jätealan asetuksiksi (EU:n jätesäädöspaketti)

Kiitämme mahdollisuudesta lausua mielipiteemme lausuntopyynnön kohteena olevista asetusluonnoksista. Haluamme kiinnittää huomiota ja/tai ehdotamme muutoksia seuraavasti:

VNA jätteistä

10§, 1 momentti kohta 6: Kannatamme uutta velvoitetta, jonka mukaan jäteastioiden täyttymistä tulee seurata alueellisilla vastaanottopaikoilla. Korostamme asetusehdotuksen kirjausta, jonka mukaan seurannassa ei velvoiteta automaattisten seurantajärjestelmien käyttöön. Automaattinen jäteastioiden täyttymisen mittaus ei ole ainoa, eikä kaikissa tapauksissa paras keino hyvän palvelutason varmistamiseen. Usein esimerkiksi jäteastioiden punnitukset ovat yhtä hyvä tai jopa parempi tapa. Parhaaseen tulokseen päästään eri menetelmiä joustavasti yhdistelemällä.

10§, 1 momentti kohta 7: Ehdotettu kategorinen vaatimus muiden kuin bio- ja sekajäteastioiden

puhdistamisesta vähintään kerran vuodessa on ylimitoitettu. Sen sijaan keräyksen järjestäjä on

syytä velvoittaa seuraamaan astioiden siisteyttä ja puhdistamaan astiat tarvittaessa.

Jäteastiat on tärkeää pitää kunnossa ja puhtaina. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että lajitellut pakkausjätteet ovat niin puhtaita, että astioiden pesua tarvitaan vain satunnaisesti. Kaikkien astioiden peseminen vuosittain veisi merkittävästi resursseja saavutettavaan hyötyyn nähden, lisäisi liikennöintiä pisteillä ja nostaisi turhaan pakkausten tuottajavastuusta aiheutuvia kustannuksia.

24§: Kannatamme ehdotusta, jonka mukaan jätedirektiivissä esitettyjä yhdyskuntajätteen

kierrätystavoitteita ei kiristetä kansallisesti. Direktiivin mukaisten tavoitteiden saavuttaminen

on harvaan asutussa Suomessa merkittävästi haastavampaa kuin monissa muissa maissa. Lisäksi

uusi kierrätysasteen laskentatapa kiristää tavoitteita tavalla, jonka tarkkaa merkitystä ei vielä tunneta. Yhdyskuntajätteen kierrätystavoite velvoittaa kollektiivisesti kuntia ja jätteen haltijoita. Sen sijaan tuottajavastuullisille yrityksille on asetettu kohdennetut ja sitovat tavoitteet. Vastaavanlaisten kohdennettujen kierrätystavoitteiden asettaminen myös muille selkeyttäisi vastuita ja eri tahoilta tarvittavien toimien arviointia. Tämä tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti, jotta sillä olisi merkitystä vuodelle 2025 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

VNA Pakkauksista ja pakkausjätteistä

Yleistä: asetuksesta tulisi ilmetä, että onko pakkausten tuottajan määritelmä sama kuin tuottajavastuussa.

7§ ja 8§: Kierrätystavoitteiden määrittäminen tulisi tehdä siten, siten, että rekisteröityneet pantittomien ja pantillisten pakkausten tuottajat vastaavat kierrätystavoitteiden saavuttamisesta asetusehdotuksessa esitetyllä tavalla yhdessä, mutta ainoastaan itse markkinoille tuomiensa pakkausten osalta.

Ehdotuksen pykäliä 7 ja 8 voi nyt tulkita niin, että rekisteröityneet tuottajat vastaisivat kierrätystavoitteiden saavuttamisesta kaiken Suomen markkinoille tuodun pakkausjätteen osalta. Se tarkoittaisi käytännössä, että rekisteröityneiltä tuottajilta vaadittaisiin merkittävästi esitettyjä kierrätystavoitteita korkeampien kierrätysasteiden saavuttamista. Tämä nostaisi tuntuvasti vastuunsa hoitavien yritysten kustannuksia ja antaisi kasvavaa kilpailuetua tuottajavastuunsa hoitamatta jättäville yrityksille. Tämä ei voi olla lainsäätäjän tarkoitus.

Kierrätysvastuun selkeä määrittely on olennaisen tärkeää juuri nyt, kun valtakunnallista pakkaustilastointia ollaan muuttamassa. Nyt rekisteröimättömien tuottajien (vapaamatkustajat, etäkauppa jne.) pakkausjätteet puuttuvat tilastoista, mutta jatkossa nämä pakkausjätemärät arvioidaan ja lisätään Suomen pakkaustilastoon. Tämä muutos on tuotu selkeästi esiin asetusehdotuksen perusteluiden kohdassa 2.4. Aiempien selvitysten perusteella tiedetään, että tilastojen ulkopuolella on noin 15 prosenttia pakkausjätteen kokonaismäärästä.

On hyvä, että direktiivissä esitettyjä pakkausjätteen kierrätystavoitteita ei esitetä kiristettäväksi kansallisesti. Perusteet ovat pääosin samat kuin yhdyskuntajätteen kohdalla.

10 §, momentti 1, kohta 3: Kartonki-, lasi- ja metallipakkausten alueellisten vastaanottopaikkojen minimimäärän alentaminen 1 850 pisteestä 1 000 pisteeseen on perusteltu esitys. Se mahdollistaa alueellisen vastaanottoverkon sopeuttamisen laajenevaan kiinteistökeräykseen.

Alueellisen vastaanoton palvelutason ja tehokkuuden kannalta pidämme olennaisen tärkeänä, että alle 500 asukkaan taajamissa ja haja-asutusalueella olevien pisteiden määrää ei sidota kauppapaikkojen määrään, kuten nyt on tehty. Jos näiden pisteiden määrälle halutaan asettaa jokin minimimäärä, sen tulisi olla korkeintaan puolet kauppapaikkojen määrästä. Muussa tapauksessa merkittävä osa alueellisista vastaanottopisteistä joudutaan sijoittamaan paikoille, joissa niille ei ole juurikaan käyttäjiä. Tämä heikentäisi merkittävästi ekopisteverkon palvelutasoa, sen kautta kerättäviä pakkausjätemääriä ja lisäisi keräyksen päästöjä.

Kauppapaikkojen määrään sidottu pistemäärävaatimus alle 500 asukkaan taajamissa tarkoittaisi, että pisteitä voitaisiin vähentää lähinnä taajamissa, missä pisteiden käyttö on suurta. Vuonna 2020 1 000 suurinta Rinki-pistettä palveli asukkaita niin kattavasti, että niihin palautettiin 91 % koko Rinki-ekopisteverkon materiaalikertymästä. Syynä lienee se, että myös harvemmin asutuilla alueilla asuvat käyvät asioimassa taajamien kaupoissa ja palauttavat samalla pakkausjätteensä siellä oleviin pisteisiin.

10 §, momentti 2: Muille kuin kuluttajille tarkoitettujen vastaanottopaikkojen minimimäärää ei tulisi nostaa 30:stä 60:een. Se ei ole palvelutarpeen kannalta perusteltavissa. Tämä on tullut esiin mm. kuljetusyritysten kanssa käydyissä keskusteluissa. Esimerkiksi nykyisistä lasipakkausjätteen 38 alueterminaalista yhdeksässä vastaanotetaan lasipakkausjätettä alle 100 tonnia vuodessa. Tämä osoittaa, ettei kaikille nykyisillekään terminaaleille ei ole tarvetta.

12§: Tuottajien maksuosuuksien mukauttamista koskevat periaatteet on muotoiltu pääosin hyvin. Maksujen mukauttaminen siten, että asiakkaat kokevat maksut tasapuolisiksi ja ymmärtävät, mihin niillä pyritään, on haastava tehtävä. Ehdotamme pykälässä esitettyjen periaatteiden yksinkertaistamista

seuraavalla tavalla:

- Kohdat 2 ja 7 ovat suurelta osin päällekkäisiä, joten kohta 7 voitaisiin poistaa kokonaan.

- Kohta 6 tulisi poistaa, koska erilaisia ympäristömerkkejä, standardeja ja sertifikaatiojärjestelmiä on runsaasti, eivätkä ne välttämättä edes ohjaa samaan suuntaan. Tuottajavastuullisille yrityksille voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi juuri heidän sertifikaatiojärjestelmänsä ei aina johda edullisempiin kierrätysmaksuihin.

13 §: Tiedottaminen pakkauksista ja käytetyistä pakkauksista:

Asetuksesta tulisi ilmetä, että onko tiedottaminen tuottajan vai tuottajayhteisön vastuulla, ja tarkoitetaanko tässä pakkausmateriaalin tuottajaa, tuotteen tuottajaa, tuotteen pakkaajaa vai pakkauksen markkinoille saattajaa.

16 §: Tuottajan hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi: näemme, että asetusehdotuksen pykälässä 16 on seuraavia tarkennusta vaativia kohtia liittyen tuottajan hakemuksessa tuottajarekisteriin hyväksymiseksi oleviin vaatimuksiin.

"6) selvitys pakkauksia ja käytettyjä pakkauksia koskevasta tiedottamisesta" - kohta on epäselvä ja pitäisi korjata yksiselitteisesti ymmärrettävään muotoon.

"7) selvitys uudelleenkäytön ja jätehuollon järjestämiseen liittyvistä sopimuksista sekä sopimuskumppaneiden ympäristöluvista ja mahdollisista ympäristöasioiden hallintajärjestelmistä": Suomen Pakkausyhdistyksen mielestä nämä sopimukset ovat salaisia kahdenvälisiä dokumentteja. 

"8) luettelo niistä jäsenvaltioista, joihin tuottaja myy pakattuja tuotteita suoraan käyttäjille sekä mahdollisen valtuutetun edustajan nimi kyseisissä jäsenvaltioissa": kuten edellisen kohta.

19§, momentti 1: Tuottajayhteisöt ilmoittavat seurantatiedot nykyisin viranomaiselle vuosittain syyskuun loppuun mennessä. Ilmoitusaikataulun kiristäminen kesäkuun loppuun on haastavaa erityisesti, kun tuottajavastuullisten yritysten määrä kasvaa samanaikaisesti. Mikäli ilmoitusajankohtaa aikaistetaan, tilastoja jouduttaneen päivittämään viranomaiselle selvästi nykyistä useammin.

19§, momentti 3: Momentin 1 kohtaa 1 (markkinoille tuotu pakkausmäärä) ei voi käytännössä eritellä käsittelymenetelmittäin. Osa pakkauksista ei päädy tuottajien käsittelyyn, vaan esimerkiksi sekajätteen mukana kunnallisille ja yksityisille käsittelijöille. Näin ei tuottajilla ole tietoa kaiken markkinoille tuodun pakkausjätemäärän jakautumisesta eri käsittelymenetelmiin.

Helsingissä 27.8.2021

Suomen Pakkausyhdistys ry

Antro Säilä

toimitusjohtaja

Comments are closed.