Tiedolla ruokahävikkiä vastaan
On kaksi asiaa, mitä jokainen voi tehdä päivittäin ilmaston hyväksi: Omat ruokavalinnat ja ruokahävikin vähentäminen. Luonnonvarakeskuksen ohjelmapäällikkö Juha-Matti Katajajuuri on syventynyt kestävän, vastuullisen ja resurssitehokkaan ruoan tuotannon ja kulutuksen tutkimiseen. Hän on tehnyt myös mm. kuluttajatutkimusta ja selvittänyt pakkauksen ja tuotteen suhdetta toisiinsa liittyen ympäristövaikutuksiin ja ruokahävikin syntyyn.
Ruuan ympäristövaikutukset syntyvät valtaosaltaan alkutuotannossa, ja esimerkiksi pakkauksen ja logistiikan osuus on elintarvikkeiden ympäristövaikutusten synnyssä usein pieni. Oman talouden ruokavalinnat ja hävikin vähentäminen ovat keinoja, joilla kuluttaja voi vaikuttaa ruokaan liittyviin ympäristövaikutuksiin kaikkein eniten. Vastoin yleistä käsitystä esimerkiksi lähiruuan tai luomuruuan käytön lisäämisellä ei sen sijaan ole yksiselitteistä vaikutusta ympäristövaikutuksiin, vaikkakin niihin molempiin tiettyjä positiivisia asioita liittyykin.
– Emme syö vielä ravitsemussuositusten mukaisesti. Terveysnäkökulman ohella kasvisperäisten proteiinilähteiden ympäristövaikutukset ovat merkittävästi pienemmät kuin eläinperäisten. Me kulutamme kasviksia myös terveyden kannalta liian vähän. Kasviperäisten proteiinilähteiden käytön lisäämisellä ruokavaliossa saavutettaisiin kaksinkertaiset hyödyt, sanoo Juha-Matti Katajajuuri.
On arvioitu, että syömäkelpoista ruokaa heitetään Suomessa kotitalouksissa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa eli 20–30 kiloa henkeä kohti. Tarkkaa määrää ei tiedetä, Luken, silloisen MTT:n Foodspill 2010–2012 -tutkimuksessa tutkittiin aihetta ensimmäistä kertaa Suomessa.
– Vielä viitisen vuotta sitten ruokahävikistä ei vielä puhuttu mitään Suomessa eikä muuallakaan Euroopassa. Nyt teema on noussut pinnalle EU:n jäsenmaissa tutkimuslaitosten, kuten Luken tutkimusten pohjalta. Luke on ollut ja pyrkii jatkossakin mukaan eurooppalaisiin tutkimushankkeisiin, jotka tähtäävät hävikin vähentämiseen ja vaikuttamiseen koko yhteiskunnassa.
Luke on mukana pian päättyvässä nelivuotisessa eurooppalaisessa Fusions-hankkeessa, jossa on tehty paljon perustavaa laatua olevaa työtä liittyen mm. ruokahävikin määrittämiseen ja ruokahävikin selvittämiseen liittyvien manuaalien kehittämiseen. Hankkeessa on tehty myös monia kokeiluja ruokahävikin vähentämiseksi.
– Edelleenkin meiltä puuttuvat konkreettiset ja toimivat työkalut ruokahävikin seuraamiseksi. Niiden luominen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi joulukuussa julkaistussa komission kiertotalouspaketissa, jossa linjattiin ruokahävikin vähentämistavoitteita Euroopassa. Suomessa olemme nyt vuoden alusta lähteneet kehittämään ensimmäisiä työkaluja ruokahävikin seuraamiseksi ravintoloissa ja kotitalouksissa. Kaupalla ja teollisuudella on hävikkiin yrityskohtaisesti tietoja jo olemassa ja seurannassa, mutta ravintoloista ja kodeista ne puuttuvat. Nyt aloitettutyövaihe kestää puolisentoista vuotta. Seuraavassa vaiheessa olisi tarkoitus myös katsoa kauppoja ja teollisuutta kokonaisuutena.
Prosentuaalisesti eniten ruokahävikkiä tulee ravintoloista. Niissä syömäkelpoista ruokaa arvioidaan joutuvan roskiin 10–20 prosenttia sisäänostetun raaka-aineen kokonaismäärästä.
– Se on valtavan suuri luku, mutta kun ajattelee ja tarkkailee esimerkiksi buffet-pöytää ja ihmisiä, ei se loppujen lopuksi yllätä. Ravintoloille tämä on myös iso kustannuskysymys. Tieto auttaa hävikin vähentämisessä. Osa ravintoloista ja julkisista keittiöistä on alkanut jo seurata hävikkiään. Kyseessä on isot rahat ja ravintoloiden kohdalla myös pr-näkökulma.
Kuinka paljon pakkauksen avulla voidaan vähentää hävikkiä? Katajajuuri kertoo aiemmasta tutkimuksesta, jossa kerättiin systemaattisesti tietoa kotitalouksien elintarvikkeiden kulutuskäyttäytymisestä ja syntyvästä hävikistä, jota kotitaloudet punnitsivat ja seurasivat hankkeen ajan. Taustatietolomakkeessa kartoitettiin mm. perheiden ostoskäyttäytymistään. Pientalouksien vastaajat arvioivat, että liian suuret pakkauskoot olivat syynä heidän oman taloutensa ruokahävikkiin.
– Jos pakkaukset olisivat pienempiä ja niitä ostettaisiin, hävikkiä tulisi pientalouksissa mahdollisesti vähemmän. Kauppakuiteista kerätyt tiedot olivat kuitenkin yllättäen päinvastaiset. Vähiten hävikkiä tuottaneet kotitaloudet ostivat hieman muita talouksia suurempia pakkauskokoja.
Yllättävää oli, että sinkkutalouksiin ostettiin keskimäärin lähes samankokoisia pakkauksia kuin perheisiinkin. Se ei tutkimuksesta selvinnyt, olisiko pienempiä pakkauksia ollut ylipäänsä tarjolla vai vaikuttiko suuremman pakkauksen alhaisempi kilohinta ostopäätökseen.
Helpompi saatavuus vai kilohinta
Huomion kiinnittäminen ympäristöasioihin vaikuttaa hävikin määrään. Tutkimuksesta selvisi, että niissä talouksissa, joissa lajiteltiin jätteet, ruokahävikki oli pienempi kuin niissä talouksissa, joissa kaikki roskat menivät sekajätteisiin. Mielenkiintoinen havainto oli myös, että talouksissa, joissa nainen teki ruokaostokset, hävikkiä tuli enemmän. Naiset ostivat enemmän ja ilmeisesti monipuolisemmin ruokaa. Mitään alueellisia eroja esimerkiksi kaupungin tai maaseudun välille ei sen sijaan tullut ilmi suhteessa hävikin määrään.
Moni pitää ruokaa kalliina. - Keskimäärin 12 prosenttia kulutusmenoista kuluu ruokaan, kun luku 40 vuotta sitten oli noin 30. Meillä on ehkä varaa tuhlata. Kuitenkin, kun ruokaa heittää roskiin, on se sama asia kuin heittäisi rahaa pois, Juha-Matti Katajajuuri toteaa.
Ruokahävikki kertyy pienistä. On vaikea havaita heittävänsä isoja määriä ruokaa pois, kun ruoskikseen menevät grammamäärät saattavat olla kerralla pieniä, mutta yhteensä sitä kertyy oletettua isompi määrä. Kun tähän havahtuu, oppii helposti myös vähentämään hävikin määrää, Katajajuuri vinkkaa.
Aistit peliin
Myös pakkausmerkinnöillä on merkitystä. Säännösten mukainen parasta ennen -päiväys ei ole merkki siitä, että tuote olisi käyttökelvotonta. – Omiin aisteihin voi luottaa käyttökelpoisuuden arvioinnissa. Ruokahygienia on vuosikymmenten saatossa jotenkin ylikorostunut, ettei enää aina syödä parasta ennen -päiväykseltään vanhentunutta ruokaa, vaikka se olisi vielä ihan hyvää.
Pakkaus on ekologinen silloin, kun se suojaa tuotetta mahdollisimman hyvin. Mikään pakkausmateriaali ei automaattisesti ole ympäristövaikutuksiltaan parempi tai huonompi, vaikka joskus julkisuudessa näyttääkin siltä, että muovin tai alumiinin maine olisi vähemmän positiivinen. Hyvin tuotetta suojaava pakkausmateriaali on paras. Pakkausmateriaalin vähentäminen tai keventäminen on hyvästä vain silloin, jos se ei lisää hävikkiä yhtään missään logistiikkaketjun kohdassa tai kotitaloudessa.
Pakkaukset muuttuvat kuluttajan mielestä riesaksi heti kun niiden sisältö on käytetty.
– Kivempihan se olisi monen mielestä ostaa irtotiskiltä. Silloin esimerkiksi lihan tai erityisesti kalan säilyvyys on kuitenkin vain päivän-pari, kun suojakaasuun tai vakuumiin pakatun tuotteen voi käyttää kymmenenkin päivän päästä. Pakkaamattomuus voi johtaa suuriinkin hävikkeihin, Juha-Matti Katajajuuri arvioi.
Klassinen esimerkki on jauheliha, jonka pinta harmaantuu helposti. Kuluttaja mieltää sen silloin huonoksi. Kehitteillä onkin pakkauksia, jossa liha säilyisi suojakaasuun pakattuna pinnaltaan kauniin punaisena.
Viestintähanke alkaa
Tiedottamisella on iso merkitys kuluttajien ruokavalintojen kannalta ja hävikin vähentämisessä. Alkamassa onkin Climate communication III -hanke. Hankkeessa vastataan aiemmassa hankkeessa löydettyihin tietoaukkoihin kuluttajaviestinnällä. Tavoitteena on lisätä kuluttajien tietoja elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista ja ympäristöystävällisistä ruokavalinnoista. Viestintä kohdistetaan erityisesti nuoriin aikuisiin ja lapsiperheisiin, mutta lisäksi huomioidaan erilaiset vastaanottajat, kuten ruokahifistelijät ja alan ammattilaiset.
Hankkeen tehtävänä on luoda pohja viestintä- ja opetustyölle tuottamalla viestintämateriaalia viestinviejien, portinvartijoiden ja median hyödynnettäväksi. Hankkeen pitkän aikavälin päämääränä on saada pysyvä muutos ruokaan liittyvässä kulutuskäyttäytymisessä. Kuluttajakampanja käynnistyy kevään aikana.
– Hankkeen tarkoitus on tiedottaa, mitä jokainen voi tehdä ympäristön hyväksi: korjataan viestinnällä ihmisten tietoaukkoa siitä, mistä ruuan ympäristövaikutukset tulevat ja saadaan siten heidät kiinnittämään huomiota ruokavalintoihin, hävikkiin ja vähentämään sitä. Meidän on varmistettava viestinnän avulla, että kaikki tuotettu ruoka tulisi enenevästi myös käytettyä. Näin tuotannon ympäristövaikutus ei mene hukkaan.
Luonnonvarakeskus eli Luke on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Luke edistää hyvinvointia kehittämällä vastuullisuutta, tuotannon kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä biotalouden eri sektoreilla kuten maa- ja elintarviketaloudessa sekä metsätaloudessa.
(Artikkeli on julkaistu Pakkaus-lehdessä 1/2016)
