Tilaa uutiskirje

Myöhässä julkaistu SUP-direktiivin tulkintaohje jättää paljon tulkinnan varaa

                                                        

Eu-komissio julkaisi kertakäyttömuovien haittojen ehkäisemisdirektiivin (SUP-direktiivi) tulkintaohjeet toukokuun lopulla 2021 - lähes vuoden myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

SUP-direktiivi hyväksyttiin EU:n yhteispäätösmenettelyssä kesällä 2019 ja julkaistiin 3.7.2019 EU:n virallisessa lehdessä.  Takaraja direktiivin vaatimusten soveltamiseen jäsenmaiden lainsäädäntöön umpeutuu 3.7.2021.

Tulkintaohjeiden oli tarkoitus ohjata jäsenmaiden lainsäädännön valmistelua mutta komission myöhästyminen on johtamassa tilanteeseen, jossa EU:n sisämarkkina uhkaa pirstaloitua kansallisiksi markkinoiksi jäsenmaiden joutuessa valmistelemaan SUP-direktiivin sekavia vaatimuksia ilman yhteisiä suuntaviivoja.

Sen lisäksi, että komission ohjeet ovat anteeksi antamattomalla tavalla myöhässä, ne sisältävät puutteellisia ja riittämättömiä ohjeita SUP-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista ja sinne kuulumattomista tuotteista. Nyt julkaistujen ohjeiden perusteella on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta luoda selkeää EU-tasoista sääntelyä, joka tukee yritysten toimintaa ja kannustaa investointeihin.

Tulkintaohjeen suurimmat yksittäiset puutteet ja epäselvyydet:
Ohjeen kohta 2.2.1 Muovisisältö: tehty kokonaan tai osittain muovista (Direktiivin artikla 2: muovin määritelmä)

Ohjeen mukaan muovi on EU:n REACH-asetuksen (1907/2006) artikla 3 kohdassa 5 määritelty polymeeri.

”Monien materiaalien, myös muiden kuin muovisten materiaalien, tuotannossa käytetään usein tässä direktiivissä olevan muovin määritelmän täyttäviä polymeerejä tiettyjen materiaaliominaisuuksien saavuttamiseksi ja tuotantoprosessin tehokkuuden parantamiseksi. Nämä polymeerimateriaalit ovat usein synteettisiä kemiallisia lisäaineita. Tällaisten polymeerimateriaalien käyttö esimerkiksi retentioaineina tai sideaineina ja valmistuksen apuaineina sellaisen materiaalin valmistuksessa, joka ei itsessään ole muovia, ei johda siihen, että kertakäyttöistä tuotetta, joka on valmistettu ainoastaan kyseisestä materiaalista, voitaisiin pitää osittain muovista valmistettuna. Direktiiviä koskevan lainsäädäntöehdotuksen (6) valmistelun yhteydessä on nimenomaisesti arvioitu paperi- ja kartonkipohjaisten tuotteiden mahdollisuuksia toimia kestävänä vaihtoehtona kertakäyttöisille muovituotteille. Näin ollen paperi- ja kartonkipohjaisia kertakäyttöisiä tuotteita, jotka on valmistettu ainoastaan paperi- ja kartonkipohjaisesta materiaalista ja joissa ei ole muovipäällystettä tai -pinnoitetta, ei edellä esitetyn perusteella voida pitää direktiivissä tarkoitettuina kertakäyttöisinä muovituotteina.

Jos paperi- tai kartonkipohjaisen tai muun materiaalin pinnalle kuitenkin levitetään muovipinnoite tai -päällyste pakkauksen suojaamiseksi vedeltä tai rasvalta, lopputuote katsotaan yhdistelmätuotteeksi, joka koostuu useammasta kuin yhdestä materiaalista, joista yksi on muovi. Tässä tapauksessa lopputuotteen katsotaan olevan osittain valmistettu muovista. Näin ollen kertakäyttöiset paperi- tai kartonkipohjaiset tuotteet, joissa on muovipinnoite tai -päällyste, on osittain valmistettu muovista, ja ne kuuluvat direktiivin soveltamisalaan.”

Ohjeen perusteella ei voi yksiselitteisesti päätellä, onko kysymyksessä SUP-direktiivin soveltamisalaan kuuluva tuote, jos paperi- tai kartonkituote valmistetaan paperi- tai kartonkikoneella samalla menetelmällä kuin perinteinen kartonki.

Ohjeen kohta 4.1.1 Direktiivin mukaiset tuotekuvaukset ja perusteet

(Direktiivin artikla 4: syömävalmiin ruuan annospakkausten kappalemääräinen vähentäminen)

”Erityisesti yhden annoksen elintarvikepakkauksien, joita myydään yksikkönä, jossa on useampia kuin yksi pakkaus, jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle osoittaa, että yhden annoksen elintarvikepakkauksen käsite voi liittyä annokseen, jonka yksi henkilö voi tavallisesti syödä yhdellä aterialla. Asiaankuuluva tilavuus ja koko voivat kuitenkin vaihdella tuotteen sisältämien elintarvikkeiden ravintoarvon ja kulutustottumusten mukaan eri puolilla unionia. Lisäksi juomapakkausten osalta selkeä kolmen litran tilavuus- ja kokoraja, jonka ylittyessä direktiiviä ei sovelleta, vahvistetaan direktiivin liitteessä olevassa C osassa, E osan I jakson 3 kohdassa ja G osan 3 kohdassa. Tämän raja-arvon perusteella katsotaan asianmukaiseksi estää se, että roskiksi päätyisivät sellaiset kertakäyttöiset muovituotteet, jotka sisältävät yhden annoksen usealle henkilölle. Näin ollen samaa määrää voidaan käyttää ylärajana elintarvikepakkauksille sen määrittämiselle, voidaanko annos tavallisesti syödä yhdellä aterialla.”

Ohjeen mukaan soveltamisalaan kuuluvat kaikki korkeintaan 3 litran vetoiset pakkaukset eli raja on sama kuin juomapulloja koskeville vaatimuksille. Raja on epäloogisen korkea annospakkauksen määritelmäksi. Lisäksi komission oman ohjeen mukaan ruokapakkaus eroaa juomapakkauksesta mittayksikön perusteella (ruoka myydään ja pakataan painon mukaan ja juoma tilavuuden mukaan).

SUP-direktiivi tulkintaohjeineen on esimerkki EU-komission omaksumasta onnettomasta tavasta tehdä politiikkaa; hyvien ylätason tavoitteiden ja jäsenmaille annettavan vapauden soveltaa parhaita keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, komissio ryhtyy antamaan yksityiskohtaisia vaatimuksia ilman riittävää tieto- ja ymmärryspohjaa. Lopputuloksena on sekasotku, joka johtaa pahimmillaan EU:n sisämarkkinan häiriintymiseen, investointien vähenemiseen sekä kaiken kukkuraksi roskaantuminen ei edes vähene.

Linkit:
SUP-direktiivi (2019/904): https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32019L0904&from=EN

SUP-direktiivin suomenkielinen tulkintaohje: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:C:2021:216:FULL&from=EN

Comments are closed.