Kymenlaakson ihme - 150 vuotta metsäteollisuutta
Tänä vuonna tulee 150 vuotta siitä, kun kuitupohjaisten tuotteiden valmistus alkoi Kymenlaaksossa. Kymijoen varrelle syntynyt metsäteollisuus on muovannut elämistä Kymenlaaksossa ja osaltaan auttanut nostamaan maakunnan ja koko Suomen vaurautta. Metsäteollisuuden synnystä alkoi Suomen talouden ja hyvinvoinnin kasvu, ja vaikka digitalisointi on pienentänyt paperin menekkiä ja tehtaita suljettu, on metsäteollisuus edelleen tärkeä osa kymenlaaksolaisuutta.
Metsäteollisuuden juuret Kymenlaaksossa ulottuvat pitkälle. Kaikki alkoi, kun vuonna 1872 perustettiin Verlan ja Inkeroisten puuhiomot, Kymin ja Kuusankosken paperitehtaat sekä Kotkan Norjan saha. Tuolloin saivat alkunsa monet kansainväliset menestystarinat, jotka aluksi olivat patruunavetoisia tehtaita, ja jotka nykyisin ovat lukuisten omistajanvaihdosten myötä kansainvälisten suuryritysten osia.
Kymijoen varrella ja sen läheisyydessä on useita metsäteollisuuden yksiköitä. Modernisoiduilla ja joskus kokonaan tuotannon suuntaa vaihtaneilla tehtailla valmistetaan tänä päivänä tuotteita, joita tarvitaan erityisesti pakkausteollisuudessa. Toimintoja on uudistettu kunkin aikakauden tarpeisiin, joten käytössä on aina uusin tekniikka.
Tänä vuonna monet tehtaat juhlivat metsäteollisuuden 150-vuotista taivalta, useimmat työn merkeissä, mutta erilaisia tapahtumiakin järjestetään juhlan kunniaksi.
Lopetuksia ja koneuudistuksia
UPM Kymin tehdasintegraatti tuottaa paperia, sellua ja bioenergiaa Kouvolan Kuusankoskella. Kymijoen rannalla olevalla tehdasalueella sen yksiköt ovat UPM Kymin sellutehdas ja UPM Communication Papers Oy:n Kymin paperitehdas.
MM Kotkamills valmistaa taive- ja suojakerroskartonkia Kotkassa. Stora Enso myi Kotkan keskustassa sijaitsevan tehtaan vuonna 2010, ja parin omistajanvaihdoksen jälkeen tehdas kuuluu nyt itävaltalaiseen Mayr Melnhof -konserniin. Pakkausteollisuuden tarpeisiin tehtaassa valmistetaan Aegle- ja Isla-kartonkilaatuja joitakin vuosia sitten paperikoneesta kartonkikoneeksi muutetulla linjastolla.
Kotkassa on toiminut myös kolme sellutehdasta: Sunilan tehdas toimii edelleen ja kuuluu nykyisin Stora Ensolle, mutta Hovinsaaren ja Hallan sellutehtaat on lakkautettu. Muualtakin Kymenlaaksosta on lakkautettu metsäteollisuuden yksiköitä: Voikkaalla suljettiin UPM:n tehdas vuonna 2006 ja Storan Enson Summan-tehdas Haminassa 2008. Myllykosken paperitehdas sulki ovensa vuonna 2012.
Niin kuin tehtaiden sulkeminenkin osoittaa, on paperin vienti jo vuosia kutistunut ja on tänä vuonna pienempi kuin sellun, sahatavaran ja kartongin vienti. Se kielii siitä, että korkeamman jalostusasteen tuotteiden kannattavuus on parempi – kartonki on napannut paperin paikan vientituotteena.
Kartonkia Inkeroisista
Kouvolassa Stora Ensolla on kaksikin tehdasta: Anjalankosken paperi- ja Inkeroisten kartonkitehtaat. Keväällä Stora Enso ilmoitti laittaneensa myyntiin Anjalankosken, jossa valmistetaan kirjapaperia sekä erikoissanomalehti- ja aikakauslehtipaperia ja jonka valmistus ei enää kuulu Stora Enson ydinliiketoimintaan. Mielialat Anjalankoskella tehdastoiminnan jatkumisesta ovat kuitenkin toiveikkaat, eikä tulevan omistajanvaihdoksen uskota vaikuttavan tuotantoon. Myös myyjätaho haluaisi uuden omistajan jatkavan paperituotantoa, työntekijöistä puhumattakaan.
Samalla kun paperin käyttö vähenee, pakkausmateriaalien kysyntä lisääntyy maailmanlaajuisesti. Kilometrin päässä Anjalankoskelta metsäteollisuuden perinteitä vaalii Stora Enson Inkeroisten kartonkitehdas. Tambrite-kartonkia valmistava tehdas pyörii täysillä, mutta siellä on tätä kirjoitettaessa yksi Ukrainan sodan ja sen myötä asetettujen pakotteiden aikaansaama huoli: Venäläisten kaasutoimitusten tulon Suomeen on määrä katketa seuraavana päivänä ja maakaasu on käytössä kartonkikoneen linjastolla.
– Käyttämämme kaasu on virolaista, mutta silti pelkona on paineen riittävyys kaasuverkossa, tehtaanjohtaja Antti Veitola kertoo.
Jos kaasutoimitus takkuilee, pysähtyy Tambriten tuotanto tehtaassa. Myöhemmin selvisi, että pelko ei onneksi käynyt toteen: kaasuverkon paine säilyi, vaikka Venäjän kaasuntulo loppui. Stora Enso on kuitenkin jo aiemmin tehnyt tehtaan energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävän investointipäätöksen, jonka toteuduttua maakaasua ei enää tarvita painehiokkeesta valmistettavan, maailman kevyimmän kotelokartongin valmistuksessa: maakaasulla käyvä kartonkilinjaston osa muunnetaan käyttämään energiana sähköä. Tätä varten tehdas seisoo alkusyksystä pari viikkoa. Kauaskantoiseksi osoittautunut päätös luopua kaasun käytöstä oli kuitenkin tehty aiemmin, jo ennen kuin yhtiö päätti maaliskuun alussa lopettaa kaiken tuonnin Venäjältä, yhtiön vastuullisuustavoitteiden mukaisesti ja myös kaasun hinnan kivuttua korkeaksi.
Keveys valttina
Tambrite on tuotteena vanha, sen valmistus aloitettiin jo vuonna 1983. Tällä hetkellä Inkeroisten-yksikössä on noin 200 työntekijää, joista noin puolet tekee töitä kartongintuotannossa, joka pyörii 12-tuntisilla vuoroilla. – Varhainen oivallus raaka-aineen keveydestä on kantanut tähän päivään asti, ja tehtaan tilauskirjat ovat täynnä, Antti Veitola toteaa.
Kysymykseen, miksi pakkauskartongin hinta on kivunnut niin korkeaksi, löytyy syy: energian hinta.
– Sen vaikutus heijastuu kaikkeen. Erityisesti se tuntuu valmistuskustannuksissa, mutta kertautuu esimerkiksi logistiikkakustannuksiin. Hinnat pyritään kuitenkin pitämään kurissa siten, että asiakkaatkin jäävät henkiin, Veitola kommentoi.
Tambrite-kartonki menee lääke- ja elintarviketeollisuuden käyttöön. Lääketeollisuuden pakkaukset ovat tarkasti säänneltyjä, ja Tambrite on hyväksytty monien lääkevalmisteiden sekundääripakkauksen materiaaliksi. Elintarvikepuolella kartongin käyttäjiä ovat monet isot brändit.
Investointeja tasaiseen tahtiin
Inkeroisten viimeisimpiä investointeja on tehtaan arkittamon laajennus ja automatisointi vuonna 2018 – nyt täällä arkitetaan myös Stora Enson muiden yksiköiden valmistamia tuotteita. Tänä vuonna valmistuu myös kattilainvestointi.
Entäpä tulevat tarpeet? – Investointien tarve ei lopu koskaan, aina tiedämme, millä investoinneilla saisimme puristettua 10 prosenttia kartongin painosta pois, Antti Veitola naurahtaa. – Haluamme olla tehokkain kartonkia valmistava tehdas.
Korona-aikana täällä, niin kuin varmasti kaikissa tuotantolaitoksissa, on löydetty uusia tapoja toimia.
– Esimerkiksi turvallisuusasioiden käsittely on siirtynyt Teamsiin, jota käyttämällä työntekijöiden ei tarvitse kokoontua samaan tilaan. Myös auditointeja on pystytty tekemään etäyhteyksin, HR-päällikkö Anne Ruohoniemi kertoo.
Myös matkustamisen väheneminen on tullut jäädäkseen, uskoo Antti Veitola. – Jos matkustaa, on matkan tarjottava lisäarvoa. Kaikkea ei kuitenkaan voi hoitaa etänä, hän toteaa.
Perinteet näkyvät Verlassa
Modernin kartonkitehtaan täydellinen vastakohta on UPM:n omistama Verlan museoitu kartonkitehdas Pohjais-Kymenlaaksossa. Tämä on yksi niistä tehtaista, josta koko Kymenlaakson metsäteollisuuden perinne alkoi.
Verlan tehdas sulki ovensa 1964, vaikka päätös sen lakkauttamisesta tehtiin jo 1952. Oltuaan viitisen vuotta sulkemisen jälkeen lähes oman onnensa nojassa tehdas päätettiin museoida. Nykyisin hienoksi restauroitu tehdas ympäristöineen on yksi Unescon maailmanperintökohteista – ainoana metsäteollisuuden kohteena maailmanperintölistalla. Ja onneksi museoitiin, niin hieno kohde on.
Tehtaan vanhojen koneiden äärellä näkee omin silmin puupahvin valmistuksen vaiheet ja vesistön läheisyyden merkityksen tehtaalle. Verlankosken rannalla jo 50 vuotta museona ollut tehdas vaikuttaa ikivanhalta ja vaikka koneita on, niiden käyttö on vaatinut runsaasti henkilökuntaa. Tehtaan tuote, laatikoihin ja muun muassa koulutaulujen pohjiksi tarkoitettu pahvi valmistuikin lähes käsityönä viimeiseen asti 1800-luvulta peräisin olleilla menetelmillä.
Tehtaan laitteet ja tekniikka olivat jo tehdasta suljettaessa auttamattomasti vanhentuneita, kertoo museon opas. Tehtaaseen ei ennen sen sulkemista ollut tehty pitkiin aikoihin minkäänlaisia investointeja, sähköistämisen ollessa viimeisimpiä uudistuksia.
Kuusipuut pilkottiin pieneksi käsipelillä, ja samalla moni työntekijä hioi myös sormensa niin, että vanhimpien työntekijöiden sormet olivat oppaan mukaan usein kaikki saman mittaisia. Painavia pahvipinkkoja nosteltiin käsin monissa eri vaiheissa. Kuivaamossakin pahvit ripustettiin korkeuksiin kuivumaan käsipelillä: työ oli raskasta 70-asteisessa kuivaamossa, mutta kesällä työntekijöillä oli oikeus pulahtaa viilentymässä läheisessä järvessä työaikanakin. Työsuojelu oli kuitenkin otettu huomioon: monen kymmenen metrin korkuisen hallin kerrosten välistys oli suunniteltu siten, että aikuinen ei mahtunut putoamaan korkeuksista.
Nuoremmat työntekijät oli ennen sulkemista irtisanottu tai ohjattu töihin yrityksen muihin yksiköihin, ja Verlan alueelta kulki aamuin illoin kuljetus Kuusankoskelle. Tehtaan vanhemmista työntekijöistä monet ehtivät eläköityä, toiset jatkoivat pahvin valmistamista jo silloin ikivanhoilla laitteilla ja menetelmillä. Tehtaalla siis valmistauduttiin pitkään sen sulkemiseen, vaikka kannattavuus oli jo pitkään niin ja näin. Tilauksia kuitenkin tuli maailmalta vielä pitkään lopettamisen jälkeenkin.
Tehtaan viimeiset vaiheet on ikuistettu elokuvaksi, joka on kuvattu vähän aikaa ennen sulkemista. Nyt pahvin valmistukseen käy tutustumassa kohteen syrjäisestä sijainnista huolimatta kymmeniä tuhansia turisteja vuosittain. Pahvin valmistuksen lisäksi tehtaan miljöö kertoo siitä, miten ennen yleistä sosiaaliturvaa työntekijöistä ja heidän perheistään huolehti työnantaja. Tehtaan palveluksessa oli jo aika aikaisessa vaiheessa sairaanhoitaja, jopa eläkkeitä maksettiin ja työntekijöille oli lähistöllä tarjolla asuntoja. Myös nämä asunnot kuuluvat nyt museomiljööseen.
Kymenlaaksossa juhlitaan tänä vuonna alueen 150 vuotta täyttävää metsäteollisuutta. Alueen toimijat järjestävät monenlaista ohjelmaa museonäyttelyistä kulttuuritapahtumiin, seminaareista digitaalisiin mallinnuksiin ja taiteesta yhteisiin metsäkahveihin. Kotkassa Vellamon Merikeskuksessa avautui 18.5.2022 Puun vuoro -näyttely, jossa pääsee aikamatkalle metsäteollisuuden alkuun ja kurkistamaan tulevaisuuteen. Verlan tehdasmuseo on avoinna syyskuun loppuun asti.
Tutustu juhlavuoden ohjemaan: kymenlaaksonihme.fi
Artikkeli on julkaistu Pakkaus-lehdessä 4/2022.
